1Q84, tome 3 : Octobre-Décembre

Kaikki kolme osaa yhdessä ovat kova kokonaisuus. Välillä tuntuu, kuin von Trierin Valtakuntaa seuraisi. Välillä taas muistuu mieleen tämä hieno piirroskuva Pahkasiasta vuodelta 1983 (harmi, että meni vuodella pieleen, olisi ollut niin hieno sattuma — jos nyt sattumaksi olisi voinut kutsua).



Niin, mitä tässä enempää osaa sanoa. Ei tälle tunteelle ole sanoja.

Tämä arvio on kaikista kolmesta 1Q84:n osasta, eikä osa 3 mielestäni toimi itsenäisenä teoksena.

Murakami jatkaa 1Q84:ssä tuttua tyyliään. Kirja vangitsee kauniilla kielellään (kiitos myös kääntäjille), mielenkiintoisilla henkilöillään ja eriskummallisella juonellaan. Tuttua on myös normaalin maailman ulkopuolella elävät hahmot, sekä todellisuuden rajojen jatkuva hämärtyminen. Murakamin tyylin tuttuus on myös tämän paksun kirjan heikkous, sillä toisen osan loppupuolella tuntuu että tarina ei etene, eikä taitava ja kuvaileva hahmojen ajatusten ja tuntemusten käsittelykään enää jaksa kiehtoa. Kolmas osa on kuitenkin jälleen todella vahva, sillä sen kerronnassa tapahtuu kaivattu rytminmuutos ja tarinassakin alkaa taas tapahtua.

Myös kirjan lopun tuntemukset ovat tuttuja Murakamin aiempien kirjojen luvusta: kaikki tuntuu kuitenkin loppuvan kesken, ja avoimia kysymyksiä on enemmän kuin vastattuja. Ja vaikka kirja oli pitkä, tarttuisin empimättä osaan neljä, jos saisin lukea lisää siitä maailmasta ja niistä ihmisistä, joihin 1Q84:n sivuilla kiinnyin.