Kari S reviewed Kairos by Jenny Erpenbeck (Keltainen kirjasto, #555)
Tylsä, tylsempi, Erpenbeck
3 stars
Kirja kertoo vanhenevan ukkelin ja nuoren naisen rakkaustarinan. Ukkeli kärsii mustasukkaisuudesta, vaikka on itse omalla tahollaan naimisissa, eikä suostu jättämään perhettään. Nuori nainen ei ymmärrä olevansa hyväksikäytetty. Lukijalle tulee varmasti monta kertaa mieleen että miksi tuo nainen on niin tyhmä. Mitään pakottavaa tarvetta suhteelle tai hyväksikäytölle ei ollut.
Jollakin tasolla tarina lienee jokin allegoria DDR:stä, mutta minulle ei oikein selvinnyt miten. Kolme neljäsosaa kirjasta käytettiin vanhenevan miehen ja nuoren naisen rakkaustarinaan ja sen mustasukkaisuuden käsittelyyn. Tämä osa tarinasta olisi voinut tapahtua missä tahansa maailmassa. Viimeinen neljännes kirjasta liittyi DDR:n tuhoon, mutta sen yhteys tarinaan jäi ainakin minulle epäselväksi. Erpenbeck näyttää haikailevan aikaan, jolloin kaikki oli paremmin, eli siis DDR:ään. Lopussa kummallisesti selvisi, että ukkeli olikin Stasin asiamies. Mihin sekin liittyi, en tiedä.
Tokihan kirjassa on omat taiteelliset ansionsa. Erpenbeck sekoittaa hienosti kertojat, ajan ja välittää silti selkeästi tarinan eltaantuneet tunteet.
Kirja oli varsin tylsä ja jankkasi satoja sivuja ukkelin ja …
Kirja kertoo vanhenevan ukkelin ja nuoren naisen rakkaustarinan. Ukkeli kärsii mustasukkaisuudesta, vaikka on itse omalla tahollaan naimisissa, eikä suostu jättämään perhettään. Nuori nainen ei ymmärrä olevansa hyväksikäytetty. Lukijalle tulee varmasti monta kertaa mieleen että miksi tuo nainen on niin tyhmä. Mitään pakottavaa tarvetta suhteelle tai hyväksikäytölle ei ollut.
Jollakin tasolla tarina lienee jokin allegoria DDR:stä, mutta minulle ei oikein selvinnyt miten. Kolme neljäsosaa kirjasta käytettiin vanhenevan miehen ja nuoren naisen rakkaustarinaan ja sen mustasukkaisuuden käsittelyyn. Tämä osa tarinasta olisi voinut tapahtua missä tahansa maailmassa. Viimeinen neljännes kirjasta liittyi DDR:n tuhoon, mutta sen yhteys tarinaan jäi ainakin minulle epäselväksi. Erpenbeck näyttää haikailevan aikaan, jolloin kaikki oli paremmin, eli siis DDR:ään. Lopussa kummallisesti selvisi, että ukkeli olikin Stasin asiamies. Mihin sekin liittyi, en tiedä.
Tokihan kirjassa on omat taiteelliset ansionsa. Erpenbeck sekoittaa hienosti kertojat, ajan ja välittää silti selkeästi tarinan eltaantuneet tunteet.
Kirja oli varsin tylsä ja jankkasi satoja sivuja ukkelin ja nuoren naisen mustasukkaisuutta. Samaa tylsyyttä koin myös edellisestä lukemastani Erpenbeckistä "Mennä, meni, mennyt". Pitääkö arvostetun kirjallisuuden olla tylsää? Annoin kolme tähteä, koska luin kirjan loppuun.
