Keräilijä

by

Published by Into kustannus.

ISBN:
978-952-393-323-1
Copied ISBN!
(1 review)

Kustantajan teksti: Ylistetyn Kadonneet sielut -sarjan ensimmäistä osaa Keräilijää on myynyt oli 200 000 kappaletta Ruotsissa. Myös muissa Pohjoismaissa ja Hollannissa sarja on noussut myyntilistojen kärkeen, ja oikeudet on myyty jo 20 maahan, mukaan lukien Yhdysvallat. Todellista kansainvälisen tason rikoskirjallisuutta, joka houkuttelee sekä perinteisten mysteerien ystäviä, että uusia jännityksen etsijöitä!

Rikostarkastaja Leonore Askerilla näyttää olevan Malmön poliisin vakavien rikosten yksikön johtopaikka käden ulottuvilla. Kaikki muuttuu, kun nuori pariskunta katoaa salaperäisesti ja kesken korkean profiilin rikostutkinnan johto päättääkin siirtää Askerin syrjään. Hän joutuu niin sanotun kadonneiden sielujen yksikön johtajaksi. Poliisiaseman kellarissa sijaitseva yksikkö erikoistuu ”outojen” tapausten tutkintaan.

Nöyryytyksestä huolimatta Asker uppoutuu yhteen erikoisista tapauksista. Joku asettelee pieniä pahaenteisiä hahmoja pienoisrautatien maisemiin, ja pian selviää, että yksi näistä edustaa todellista kadonnutta naista.

Tapauksen yhteys hylättyihin ja rappeutuneisiin paikkoihin saa Askerin ottamaan yhteyttä Martin Hilliin, arkkitehtuurin professoriin, joka on kiinnostunut urbaanista löytöretkeilystä. Pian Asker ja Hill alkavat epäillä, että näennäisen banaalin tapauksen takana …

1 edition

reviewed Keräilijä by Anders De la Motte

Aika viihdyttävä sarjamurhaamistarina

Olin vähän flunssainen ja päätin lukea jonkun vauhdikkaan dekkarin. Anders de la Motten Keräilijä oli juuri tällainen. Joutuisaa juonen kuljetusta ja melko kiinnostavat henkilöt. Sakeahko soppa, johon oli juuri sopivin annospaloin lisätty poliisin urapyrkimyksiä, vastenmielisiä sukulaisia, lapsuuden traumoja ja kieroontuneita luonteita. Ihan viihdyttävää.

Mutta. Sitten ryhdyin pohtimaan sarjamurhaajia. Mielestäni sarjamurhaaminen on halpamainen tapa kirjoittaa tarinaa. Siinä on absoluuttinen paha, joka toimii neutraalissa ympäristössä. Yhteiskunta on mikä on ja sen olosuhteita ei juuri kommentoida. Tapahtumat eivät liity yhteiskunnan ongelmiin tai mihinkään normaalissa ympäristössä. Korkeintaan poliisin virkahierarkiat ovat ongelmallisia. Sarjamurhaamista selitetään usein rakkaudettomalla äidillä tai holtittomalla, ympäriinsä paneskelevalla, metsästystä, aseita ja pienoismalleja (sic!) harrastavalla isällä, niin kuin tässä. Näissä on aina loppuratkaisuna, että paha poistetaan maailmasta sarjamurhaajan kuolemalla tai vangitsemisella. Halpaa.

Viihdyttävä dekkari, mutta sarjamurhaaminen on typerää.