Memória da água

Imeydyin kirjan maailmaan ja päähenkilöön jo esipuheesta alkaen ja kirja piti otteessaan niin, että en olisi halunnut laskea sitä kädestäni, mutta samalla täytyi loppupuolella hidastaa, koska en olisi halunnut, että kirja loppuu.

Teksti on kaunista, soljuvaa, virtaavaa ja haluaisin käyttää lisääkin vesiaiheisia vertauksia. Maailmaa selitetään riittävästi, mutta ei liikaa ja yhteiskuntakritiikki ei ole tarpeettoman alleviivaavaa tai saarnaavaa, kuten joissain arvosteluissa sanotaan.

Pelkäsin matkan varrella jotakin liian kornia ja nopeaa loppua sivumäärän huvetessa kirjan muuten hitaaseen tyyliin nähden. Mutta en joutunut pettymään. Loppu oli juuri se, mikä tässä kirjassa pitikin olla.

Kiehtova, tunnelmaltaan surumielinen, mutta silti kaunis dystopia, joka vei voimalla mukaansa ilmastokatastrofin jälkeiseen miehitettyyn Skandinaviaan ja karuun tunturin juuressa sijaitsevaan kylään. En ihmettele miksi moni on tämän kirjan nostanut esille yhtenä lukusuosituksenaan - nämä suositukset saivat minutkin tarttumaan kirjaan, kun se kirjaston valikoimissa tuli sattumalta vastaan.

Hienosti kirjoitettu kirja, josta tulee välillä mieleen Sinuhe egyptiläinen, välillä 1984. Kieli on kaunista. Mutta mietityttämään jäi, mikä kirjan sanoma itse asiassa oli. Ehkä se on lukijan itse keksittävä.