Kohtalo

Trilogia ei loppunut ihan niin briljantisti kuin olisi voinut loppua. Ykkösosassa monet pikkuseikat aluksi häiritsivät, mutta kun pääsi ykkösosan loppuun, ne loksahtivat kohdalleen ja saivat tarinan maailmassa mitä parhaimman selityksen. Noh, tässä kolmososassa näitä ykkösosan pikkuseikkoja on yritetty paikkailla tavalla, joka näyttää lähinnä siltä, että ykkösosaankin ne päätyivät lähinnä huolimattomuudesta eikä suunnitellusti. Mälsää, olisin tykännyt että linja olisi pitänyt loppuun saakka. Niin ikään loppuratkaisu oli suoranainen lässähdys: siilossa muhineet runsaat sata muricalaista pääsevät ihmisistä tyhjään maailmaan, ja heti he suunnittelevat täyttävänsä koko maailman muricalaisen kulttuurin uudella tulemisella. Olisi ollut paljon jämäkämpää, jos näille muricalaisille siilosta päästyään olisi selvinnyt, että heh heh, maailma onkin jatkanut kulkuaan muricalaisista huolimatta koko sen ajan kun he luulivat tuhonneensa kaiken. Mutta kai tämmöinen keskinkertaisuuden yläpuolelle nouseva itsereflektio on sitten liikaa vaadittu muricalaiselta dystopiakirjalta.

Not bad, but not all that captivating, either. The first part was the best, and the rest went downhill from there, I think.