Vaaniiko syrjäseudun leirintäalueella aina murhaaja? Ovatko kalmot yhtä kammottavia turistikohteen neonvalojen hohteessakin? Suomalaisen matkailukauhun juuret ovat syvällä kansanperinteessä, mutta kohtaamme samat pelot modernissakin miljöössä.
Epätie: kauhutarinoita kotimaanmatkailusta pureutuu syvälle alkukantaisiin pelkoihimme vieraan edessä. Oman tarinansa kohtaamisesta tuntemattoman kanssa kertovat neljätoista kauhun ja kumman ammattilaista. Näistä matkoista jää väistämättä muistoja maisteltavaksi elämän suureen buffetpöytään – ja välillä maisteltavaksi joutuvat matkustajat itsekin.
Astu Epätielle ja näe Suomi uudesta perspektiivistä!
Antologialla on hauska lähtökohta, ja vaikka monien novellien koukussa ei ole juurikaan mitään yllättävää, niin ehkä juuri arvattavuutensa vuoksi niistä voikin vain heittäytyä nauttimaan. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että kotimaanmatkailussa kirjoittajia kauhistuttaa etenkin ikuisesti matkailukohteeseen vaeltamaan jääminen, mihin tietenkin kulahtaneet ja tunnelmaltaan pysähtyneet hotellit ja leirintäalueet kuin luonnostaan vihjaavatkin. Silmiinpistävän monessa novellissa myös yksi ensimmäisiä merkkejä epätavallisista tapahtumista on se, että kännykkä ei enää toimikaan — noh, siinä onkin nykyihmiselle kauhua kerrakseen! Kuvitus on ilahduttavaa.
Nysalor-kustantamo on minulle uusi tuttavuus. Pieni kustantamo on erikoistunut vanhojen tekijänoikeusvapaiden teosten julkaisemiseen, spekulatiiviseen fiktioon ja roolipeleihin. Nysalor on liittynyt myös temaattisten novellikokoelmien julkaisijoiden joukkoon, valikoimista löytyy jokunen tällainen novellikokoelma.
Ensikosketuksekseni tarjontaan valikoitui kotimaanmatkailua käsittelevien kauhunovellien kokoelma Epätie. Matkailu on ilmeinen kauhutarinoiden lähde, kaikkihan tietävät kadonneet liftarit ja vastaavat klassikkoaiheet. Matkaillessa ihminen on usein haavoittuvainen ja vieraalla maaperällä, jolloin yllättävät tilanteet voivat saada kauhistuttavia käänteitä – myös kotimaassa.
Neljäntoista novellin kirjoittajien joukossa on tuttuja nimiä, kuten kauhunovellien taituri Jussi Katajala, Anne Leinonen ja raapalemaestro Shimo Suntila, mutta myös vähän oudompia nimiä. Novellien aiheista löytyy jos jonkinlaista: hotelleja, kylpylöitä, leirintäalueita, automatkailua ja tietysti myös visiitti ruotsinlaivalle. Aiheet ovat sekä perinteisiä että moderneja.
Omien suosikkieni joukkoon nousee ainakin Katajalan ”Jatulinranta”, jossa matkalainen tutkailee mystisen hotellin salaisuutta. Kuten nykyaikaiselle tarinalle sopii, asiaa penkomassa on mysteereitä käsittelevän podcastin tekijä. Kokoelman avaava Maiju Ihalaisen ”Klooria ja nostalgiaa” puhaltaa raikkaantunkkaisen hengähdyksen 1990-luvun kylpylätunnelmaa. …
Nysalor-kustantamo on minulle uusi tuttavuus. Pieni kustantamo on erikoistunut vanhojen tekijänoikeusvapaiden teosten julkaisemiseen, spekulatiiviseen fiktioon ja roolipeleihin. Nysalor on liittynyt myös temaattisten novellikokoelmien julkaisijoiden joukkoon, valikoimista löytyy jokunen tällainen novellikokoelma.
Ensikosketuksekseni tarjontaan valikoitui kotimaanmatkailua käsittelevien kauhunovellien kokoelma Epätie. Matkailu on ilmeinen kauhutarinoiden lähde, kaikkihan tietävät kadonneet liftarit ja vastaavat klassikkoaiheet. Matkaillessa ihminen on usein haavoittuvainen ja vieraalla maaperällä, jolloin yllättävät tilanteet voivat saada kauhistuttavia käänteitä – myös kotimaassa.
Neljäntoista novellin kirjoittajien joukossa on tuttuja nimiä, kuten kauhunovellien taituri Jussi Katajala, Anne Leinonen ja raapalemaestro Shimo Suntila, mutta myös vähän oudompia nimiä. Novellien aiheista löytyy jos jonkinlaista: hotelleja, kylpylöitä, leirintäalueita, automatkailua ja tietysti myös visiitti ruotsinlaivalle. Aiheet ovat sekä perinteisiä että moderneja.
Omien suosikkieni joukkoon nousee ainakin Katajalan ”Jatulinranta”, jossa matkalainen tutkailee mystisen hotellin salaisuutta. Kuten nykyaikaiselle tarinalle sopii, asiaa penkomassa on mysteereitä käsittelevän podcastin tekijä. Kokoelman avaava Maiju Ihalaisen ”Klooria ja nostalgiaa” puhaltaa raikkaantunkkaisen hengähdyksen 1990-luvun kylpylätunnelmaa. Jouluteemaa sivutaan parissakin novellissa, joista Mikko Rauhalan makaaberi ”Joulupuu on rakennettu” tarjosi mukavia kuvotuksen väristyksiä.
Kokonaisuutena Epätie toimi mukavasti. Kai Syrjänen on taitellut sekaan vähän tunnelmaa luovaa kuvitusta, mistä pisteet; hieman vain hämmensi, miksi selvästi tiettyihin novelleihin liittyvät kuvat eivät sitten olleet sen novellin kohdalla kirjassa, vaan jossain aivan muualla. Artemis Kelosaari on laatinut kirjaan hyvän esipuheen ja tekijöistä on kunnolliset esittelyt, joten puitteetkin ovat kunnossa. Nysalorin novellikokoelmiin sopii siis jatkossakin tutustua.
