Menneisyyden kaiku

Scifitarina, jossa suuri sukupolvialus on lähtenyt maapallolta — ilmeisesti, koska elo täällä kävi mahdottomaksi — ja olot aluksella on järjestetty kuin Yhdysvalloissa ennen orjuuden lakkauttamista. Päähenkilö Aster, joka kuuluu orjuutettuihin alakantelaisiin, pääsee kuitenkin suhteidensa avulla liikkumaan aluksella suhteellisen vapaasti ja jopa hyvin lähelle ylintä johtoa, ja erivapauksiensa turvin hän tutkii neljännesvuosisata sitten kuolleen äitinsä kohtaloa. Odotuksenmukaisia raakuuksia ja kapinointia kirjassa tietenkin on. Päähenkilö on myös ilmiselvä autisti, joskus vähän rautalangastakin vääntäen, vaikka sitä ei kertaakaan mainita suoraan. Sen sijaan kvääriyden kokemukset on sanoitettu ihan auki monenkin henkilön kohdalla. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi tästä on niin paljon puhuttu, joskaan minuun ei ihan miljoonan voltin lailla iskenyt.

Hieno esikoisteos. Joskus kun näkisi sukupolvialuksen, jossa asiat eivät romahda täysin... no, niistä ei kai vain kirjoiteta kirjoja. Tässä tapauksessa on sukupolvialus, jossa on vaihteeksi vähän ahdistava tunnelma ja kahden (tai useamman) kerroksen väkeä.

Pohjakerroksissa asuva Aster on värikäs päähenkilö, vähän autistisen oloinen tyyppi, joka on hyvissä väleissä korkea-arvoisen aluksen ylilääkärin kanssa ja pääsee sitä kautta vilkuilemaan yläkansien elämää. Asterin äiti on kadonnut, ilmeisesti tappanut itsensä, mutta sitten Aster löytää avaimen äitinsä salaperäisiin muistiinpanoihin ja aluksen tilanne alkaa aueta.

Seuraa vaikeuksia, väkivaltaa ja hankaluuksia, mutta myös ratkaisuja ja muutoksia. Menneisyyden kaiku on taiten kirjoitettu, kuvaa hienosti sortoa, syrjintää ja sukupuolia.