msaari reviewed Vihreä sali by Sirpa Kähkönen
Review of 'Vihreä sali' on 'Goodreads'
4 stars
Kun katalogista tuli vastaan uusi kirja Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan, se pääsi oitis lukulistalle. Olen lukenut koko sarjan suurella ilolla, eikä tämä uusinkaan kirja ollut pettymys. Melko ohuesti tämä sarjan aikaisempiin kirjoihin liittyy: sarjahan tuli tavallaan päätökseen jo Tankkien kesä -kirjassa. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvatkin ennen edellistä Muistoruoho -kirjaa.
Nyt ollaan vuodessa 1964 ja tarkastellaan kolmea kuopiolaisnuorta. Koulunsa kesken jättänyt Irene työskentelee kukkakaupan tsupparina ja kärsii kovista kotioloista. Jaakko työskentelee parturin apulaisena ja hänen murheenaan on hermosairaalaan hävinnyt äiti. Armeijasta päässyt Leo ei tunnu sopeutuvan ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksiin. Suurten ikäluokkien nuoruutta siis, sodan kokeneen sukupolven raunioilla.
Irenen työnantaja, kukkakauppias Linnea, tiuskaisee tytölle turhan pahasti ja Irene päättää häipyä omille teilleen. Vaan minnepä vähävarainen 17-vuotias joulukuun kylmässä Kuopiossa lähtisi. Irenen katoamistemppu potkaisee kuitenkin useammankin ihmisen elämää uudenlaisille raiteille.
Tapahtumiin kytkeytyy myös menneitä. Linnean mies Santeri on matkalla Leningradissa, ensimmäistä kertaa sitten 1910-luvun, jolloin joutui jättämään rakkaan Pietarinsa vallankumouksen vuoksi. Löytyykö Leningradista se, …
Kun katalogista tuli vastaan uusi kirja Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan, se pääsi oitis lukulistalle. Olen lukenut koko sarjan suurella ilolla, eikä tämä uusinkaan kirja ollut pettymys. Melko ohuesti tämä sarjan aikaisempiin kirjoihin liittyy: sarjahan tuli tavallaan päätökseen jo Tankkien kesä -kirjassa. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvatkin ennen edellistä Muistoruoho -kirjaa.
Nyt ollaan vuodessa 1964 ja tarkastellaan kolmea kuopiolaisnuorta. Koulunsa kesken jättänyt Irene työskentelee kukkakaupan tsupparina ja kärsii kovista kotioloista. Jaakko työskentelee parturin apulaisena ja hänen murheenaan on hermosairaalaan hävinnyt äiti. Armeijasta päässyt Leo ei tunnu sopeutuvan ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksiin. Suurten ikäluokkien nuoruutta siis, sodan kokeneen sukupolven raunioilla.
Irenen työnantaja, kukkakauppias Linnea, tiuskaisee tytölle turhan pahasti ja Irene päättää häipyä omille teilleen. Vaan minnepä vähävarainen 17-vuotias joulukuun kylmässä Kuopiossa lähtisi. Irenen katoamistemppu potkaisee kuitenkin useammankin ihmisen elämää uudenlaisille raiteille.
Tapahtumiin kytkeytyy myös menneitä. Linnean mies Santeri on matkalla Leningradissa, ensimmäistä kertaa sitten 1910-luvun, jolloin joutui jättämään rakkaan Pietarinsa vallankumouksen vuoksi. Löytyykö Leningradista se, mitä sinne jäi ja minkä perään Santeri matkalle vanhan vallankumousmies Lassi Tuomen seurassa lähtee?
Runollinen kieli jättää osan tarinasta hämärän peittoon. Läheskään kaikkea ei sanota suoraan, vaan paljon pitää lukea rivien väleistä. Varsinkin Leon kohtalo jättää paljon kysymyksiä auki ja murehtimaan sitä, miten nuori mies ei saa tarvitsemaansa tukea. Saisiko tänä päivänä? 1960-luvulla sympatiaa vähän vaikealle ja kulmikkaalle miehelle ei heru.
Kähkönen on kyllä oivallinen kirjoittaja. Tässäkin pääjuoni tapahtuu parin päivän sisällä, mutta siihen kytkeytyy niin paljon muuta. On niin monenlaisia unelmia ja pettymyksiä, näkemyksiä ja kokemuksia. Tarina on itsenäinen, muista sarjan kirjoista riippumaton kurkistus nuorison tunnelmiin joulukuussa 1964, sarjan aikaisempia osia lukeneille mukana on sentään tuttuja hahmoja.
