Suomaa

Tähän mennessä Maria Turtschaninoff on minulle ollut pääasiassa oivallinen fantasiakirjailija. Arra, Anaché ja Maresi ovat olleet erinomaisia. Turtschaninoffin uusin teos Suomaa sisältää sekin pieniä fantastisia elementtejä, mutta sijoittuu kuitenkin meidän maailmaamme. Lisäksi Suomaa on suunnattu aikuislukijoille, eikä ole nuortenkirja. Suomentajakin on vaihtunut: tähän asti Turtschaninoffit suomentaan Marja Kyrön sijasta tämän on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.

Tämän episodiromaanin tapahtumat alkavat 1600-luvulta, kun eräs Ruotsin sotamies, Matts, saa palkkioksi palveluksestaan kruunun torpan valtakunnan itäosista, jostain Kokkolan lähistöltä. Torpan nimi on Nevabacka, sillä se sijaitsee ainoalla kumpareella ison nevan keskellä. Mats on ahkera työmies, mutta yksinäinen: vaimoa hänellä ei ole, eikä aikaa emännän etsimiselle.

Eräänä päivänä Matts saa päähänsä ojittaa suon saadakseen siitä hyvää peltomaata. Hän käy työhön, mutta unessa hänen luokseen tulee olento, joka kieltää miestä ojittamasta suota. Matts vain jatkaa, ja lopulta olento saapuu hänen luokseen kauniin alastoman neidon muodossa. Neito makaa Mattsin kanssa ja saapuu seuraavana keväänä lapsen kanssa. Lapsi on poika, kaivattu perillinen, jonka hän saa vastineeksi lupauksesta jättää suo rauhaan. Matts suostuu, mutta pettää lopulta lupauksen.

Tästä alkaa sukusaaga, joka etenee aina 2000-luvulle asti. Nevabackassa asuu monenlaista väkeä, sukulinja etenee vuosi vuodelta monenlaisin kääntein. Tilan menestys vaihtelee: toisinaan kurittavat isonvihan aikaiset kasakat, joskus nälkävuodet. Ajoittain tila menestyy ja on seutukunnan komein. Nevabackalaisilla on aina kuitenkin joku suhde heitä ympäröivään metsään ja erityisesti nevaan, joka saa jossain vaiheessa nimekseen Haltianeva.

Turtschaninoff kuljettaa tarinaa ajassa eteenpäin. Ajan kuluessa maailma muuttuu ja niin muuttuu myös nevabackalaisten suhde metsään. Taikauskoisuus hälvenee, suhde luontoon laimentuu ja liukenee. Turtschaninoff kuvaa hyvin luontosuhteen muutosta ja eri aikakausien näkemystä. Toisille metsä on kaiken elannon lähde, joku haluaa tappaa kaikki linnut joutilaina vahinkoeläiminä. Metsänhoidosta on erilaisia käsityksiä.

Suomaa on kiehtova kirja. Sen maailmaan on hauska uppoutua ja seurata, miten suvun vaiheet etenevät. Turtschaninoff ei olisi itsensä, jos ei olisi kirjoittanut tarinaan vahvoja ja kiinnostavia naishahmoja; valtaosa kirjan päähenkilöistä onkin naisia. Tunnelma kirjassa on ihastuttavan taianomainen, vaikka maagisuus ajan mittaan maailmasta kariseekin. Se on tietysti aivan luontevaa kehitystä se. On ilo huomata, miten mainio Turtschaninoffin ensimmäinen aikuisten romaani on.