Kad[o]tus

Kaupungissa vietetään taiteiden iltaa, eri ihmiset osallistuvat siihen joko esiintyjinä, yleisönä tai ketkuina, ja yksi jos toinenkin kadottaa jonkin esineen tavalla tai toisella. Ne sitten päätyvät löytötavaratoimistoon, jonka lakoninen hoitaja tarkastelee niiden kautta ihmiseloa. Kymmenluvun mielipuolisen onttoa karnevalismia ja lopunajan tunnelmaa tihkuva lyhyt romaani ehtii silti olla paikoin toisteinen.

Luen Leena Krohnia näemmä noin seitsemän vuoden välein. Tämänkertainen kirja, Kadotus, on jotenkin sitä, mitä Krohnilta odottaisi: melko ohut kirja, mutta sisällöltään painava.

Puitteina on Helsingin kaltainen kaupunki ja sen taiteiden yö, ja löytötavaratoimisto Kadotus. Yön aikana katoaa monenlaista tavaraa, joka löytää tiensä löytötavaratoimistoon tarinoineen.

Tarinat ovat kiinnostavia, Krohn löytää ihmiseloon mielenkiintoisia näkökulmia ja tulevaisuudenkuvia. Pieni, viihdyttävä, ajatuksia herättävä kirja.