Zoo City : eläinten valtakunta

Ronskiotteinen veijariromaani, joka vetää hyvin mukaansa ja pitää kyydissään loppuun asti. Etelä-Afrikka (ja Afrikka noin muutenkin) tulee vahvasti ja elävästi esiin. Henkilökaarti on kirjavaa, mutta tässä ympäristössä sitä ei tarvitse mitenkään alleviivata. Jonkinlaiseksi etsivätarinaksi tätä varmaan voisi myös kutsua, mutta mistään dekkarista ei ole kyse. Ja meininki on kuin suoraan Bataranamista, mikä minua tietenkin ilahduttaa kovasti. Ah!

Kun aloitin lukemaan Zoo Cityä, tiesin vain että se sijoittuu Etelä-Afrikkaan, se kuuluu cyberpunkin genreen ja että se on saanut paljon kehuja. Yhdistelmä kuulosti hyvältä, en nimittäin ole lukenut pitkään aikaan cyberpunkia enkä koskaan kai Etelä-Afrikkaan sijoittuvaa kirjaa. Zoo City olikin kovin punk, mutta kyberiä siihen mahtui varsin vähän.

Zoo City muistutti minua William Gibsonin kirjoista. Yhteistä oli ainakin päähenkilö, jolle tyyli oli ainakin yhtä tärkeä kuin tarkoitus. Myös tulevaisuuden pop-kulttuuri oli Beukesin teoksessa samalla tapaa keskiössä kuin Gibsonilla. Beukes ei kuitenkaan tarjonnut yhtä uskottaviksi tehtyjä väläyksiä tulevaisuudesta kuin esimerkiksi Gibsonin Pattern Recognition tai Spook Country. Zoo City viihdytti, mutta ei juurikaan herättänyt ajatuksia.

Pidin kovasti Beukesin kielenkäytöstä. Zoo Cityn maailma heräsi henkiin kirjan sivuilla, ja oudommistakin kohtauksista syntyi eläviä mielikuvia.