Enpä olisi kirjan alussa yhtään osannut arvata, mihin tarina vie
5 stars
No huh, olihan kirja! Kehyskertomuksena on kahden varhaisteini-iässä ystävystyneen pojan lievästi sanottuna ongelmallinen on–off-ystävyyssuhde ja heistä toisen perheeseen ja etenkin kaksoisveljeen liittyvä mysteeri. Kirjan rakenne ei ole kuitenkaan millään tavalla suoraviivaisesti etenevä tai ylipäätään helppo. Teemoja on paljon, joista keskeisimpänä mainittakoon kuvan ja kuvattavan välinen suhde, somejulkisuus ja äärimmäisyyteen menevä ainutkertaisuuden vaatimus sekä rikkaista maista saapuvan massaturismin vaikutukset köyhiin maihin ja niiden paikallisyhteisöihin. Ja kun sanon, että rakenne ei ole mitenkään helppo, niin tarkoitan mm. sitä, että monessa kohdassa en lukijana ollut varma, olinko nyt ymmärtänyt jonkin asiat kunnolla vai jäikö jotain nyt ikuisesti mysteeriksi. Mutta kuten Rasi-Koskisen kirjojen kanssa yleensä, niin tämä on taas niitä kertomuksia, jotka jäävät lukemisen jälkeen pitkäksi aikaa elämään lukijan mieleen, kun mieli yrittää täyttää tarinan aukkokohtia ja yhdistellä katkelmia toisiinsa. Erinomainen!
Jotenkin on yhtä aikaa ilahduttavaa, odotettua ja yllättävää nähdä Goodreadsissa monia viiden tähden arvioita tälle kirjalle. Joku joukkoon eksynyt yhden tähden arviokaan ei varsinaisesti yllätä. Itse päädyin nyt siihen väliin. Lyhyesti: REC on kiehtova kirja, jossa on paljon mielenkiintoista ainesta, mutta lopulta se oli minun makuuni liian raskas väärällä tavalla ja toisaalta liian hatara.
Tätä kirjaa ei ihan helposti tiivistetä yhden lauseen hissipuheeksi. Mistä tässä itse asiassa on kyse? No, aluksi on Lucas, tavallinen poika, joka tutustuu Coleen ja tämän veljeen Nikiin, ja nämäpä ovatkin varsin erikoisia tyyppejä, jotka vievät Lucaksen uudenlaisiin kuvioihin (ja olivat minulle lukijana siinä määrin raskaita, että olin jo jättää kirjan kesken), erilaisten taideprojektien pariin.
Sivussa kerrotaan myöhempää aikaa, jossa Lucas on matkustanut kaukaiseen kaupunkiin, saattamaan loppuun asioita, jotka ovat jotenkin keskeneräisiä ja vailla lopullista loppua. Asiaan liittyy Lucaksen ja Colen dokumenttielokuva Kertomus kuolemasta, ainutlaatuinen skandaalinomainen elokuva.
Sitten kirja siirtyy toiseen vaiheeseensa, saleihin, joista jokaisessa …
Jotenkin on yhtä aikaa ilahduttavaa, odotettua ja yllättävää nähdä Goodreadsissa monia viiden tähden arvioita tälle kirjalle. Joku joukkoon eksynyt yhden tähden arviokaan ei varsinaisesti yllätä. Itse päädyin nyt siihen väliin. Lyhyesti: REC on kiehtova kirja, jossa on paljon mielenkiintoista ainesta, mutta lopulta se oli minun makuuni liian raskas väärällä tavalla ja toisaalta liian hatara.
Tätä kirjaa ei ihan helposti tiivistetä yhden lauseen hissipuheeksi. Mistä tässä itse asiassa on kyse? No, aluksi on Lucas, tavallinen poika, joka tutustuu Coleen ja tämän veljeen Nikiin, ja nämäpä ovatkin varsin erikoisia tyyppejä, jotka vievät Lucaksen uudenlaisiin kuvioihin (ja olivat minulle lukijana siinä määrin raskaita, että olin jo jättää kirjan kesken), erilaisten taideprojektien pariin.
Sivussa kerrotaan myöhempää aikaa, jossa Lucas on matkustanut kaukaiseen kaupunkiin, saattamaan loppuun asioita, jotka ovat jotenkin keskeneräisiä ja vailla lopullista loppua. Asiaan liittyy Lucaksen ja Colen dokumenttielokuva Kertomus kuolemasta, ainutlaatuinen skandaalinomainen elokuva.
Sitten kirja siirtyy toiseen vaiheeseensa, saleihin, joista jokaisessa pyörii ikäänkuin oma elokuvansa, irrallinen mutta kaikkeen muuhun kytköksissä oleva tarina, jotka pääosin sijoittuvat tähän kaukaiseen kaupunkiin. Kaupunki on jollain tapaa epämääräisesti Itä-Euroopassa, monilla tavoin vähän epämiellyttävä paikka, vaikeapääsyinen ja vaikeaselkoinen.
Yksi kirjan teemoista on etenemisen ja yhteydenpidon vaikeus, sen verran paljon kirjassa ollaan jumissa ruuhkissa, joudutaan erilleen ja ollaan saamatta yhteyttä toisiin ihmisiin tilanteissa, joissa olisi tärkeää saada yhteys. Kirja pohdiskelee paljon myös kuvaamisen ja kuvattavana olemisen luonnetta. Loppupuolella saadaan vielä oiva annos kriittistä ajattelua turismia ja matkailua kohtaan.
REC on taitavasti tehty ja taiteellisesti kunnianhimoinen kirja ja minusta tuntuu, että se avautuisi uudella tavalla, kun sen lukisi uudestaan. Samalla tiedän, että tuskin luen – etenkin alkupuolella Lucaksen ja Colen suhde oli suorastaan epämiellyttävän turhauttava ja kuten sanottua, oli saada minut lopettamaan lukemisen kesken. Onneksi jatkoin, sillä pian päästiin kirjan toiseen osaan, joka toi uusia kuvioita ja uutta mielenkiintoa kirjaan.
Ei missään nimessä kaikille, mutta joillekin REC tulee varmasti olemaan ikimuistoinen lukuelämys ja vuoden parhaita kirjoja. Minä en ihan päässyt tähän joukkoon.
