Emma Puikkonen on kirjoittanut romaanin ns. Isosta Aiheesta, eli yhteiskuntamme öljyriippuvuudesta. Aihetta käsitellään kolmen eri aikakaudella elävän naisen elämäntarinan kautta, jotka kaikki kietoutuvat eri tavoin öljyteollisuuden ympärille. Välillä ääneen pääsee myös itse musta kulta osioissa, jotka ovat selvästi saaneet vaikutteensa Tere Vadenin ja Antti Salmisen naftologisesta filosofiasta. Nämä osiot olivatkin mielestäni kirjan parasta antia ja olisin mielelläni lukenut tätä runollista maalailua enemmänkin "tavanomaisen" henkilökerronnan sijaan. Naisten tarinat jäävät lopulta hieman irrallisiksi ja varsinkin kirjan loppuratkaisu oli mielestäni epätyydyttävä.
Maailmassa on vähänlaisesti aineita, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin öljy. Öljyn merkityksen laajuutta ei välttämättä ymmärräkään, sillä se ulottuu tuntuvasti laajemmalle kuin bensiinin ja muovin kaltaisiin sinänsä tärkeisiin öljynjalostustuotteisiin. Vaikkapa suuri osa maataloudesta perustuu öljyn käyttämiseen. Niinpä öljy on mitä oivallisin aihe kirjalle.
Emma Puikkonen kertoo öljystä kolmen naisen kautta. Alankomaalainen Lotte Teer näkee lapsena 1970-luvun alussa öljykriisin seuraukset Amsterdamissa: autottomat sunnuntait ja pyöräilyinfrastruktuurin rakentamisen. Lotte itse päätyy työskentelemään öljy-yhtiö Shellille ja nousee vuosien saatossa merkittävään asemaan Shellin ilmastotyössä.
Ida Tarbell näkee lapsena 1860-luvulla öljybuumin seuraukset kotiseudullaan Pennsylvaniassa. Maasta suihkuava musta kulta on kaikkien mielessä, kunnes lopulta kaikki öljy on yhden miehen hallinnassa. Tarbellista tulee toimittaja, yksi ensimmäisistä tutkivista journalisteista, joka päätyy kirjoittamaan pitkän artikkelisarjan Standard Oil Companystä ja John D. Rockefellerin bisneskäytännöistä.
Norjalainen Astrid Fuglesang on lapsesta asti haaveillut öljynporauslautoista. Vuonna 2028 kuvataan, miten Astrid onnistuu nousemaan luvatta porauslautalle. Astrid on 2020-luvun ilmastoaktivisti, jonka toimet herättävät uudenlaista vallankumousta nuorten …
Maailmassa on vähänlaisesti aineita, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin öljy. Öljyn merkityksen laajuutta ei välttämättä ymmärräkään, sillä se ulottuu tuntuvasti laajemmalle kuin bensiinin ja muovin kaltaisiin sinänsä tärkeisiin öljynjalostustuotteisiin. Vaikkapa suuri osa maataloudesta perustuu öljyn käyttämiseen. Niinpä öljy on mitä oivallisin aihe kirjalle.
Emma Puikkonen kertoo öljystä kolmen naisen kautta. Alankomaalainen Lotte Teer näkee lapsena 1970-luvun alussa öljykriisin seuraukset Amsterdamissa: autottomat sunnuntait ja pyöräilyinfrastruktuurin rakentamisen. Lotte itse päätyy työskentelemään öljy-yhtiö Shellille ja nousee vuosien saatossa merkittävään asemaan Shellin ilmastotyössä.
Ida Tarbell näkee lapsena 1860-luvulla öljybuumin seuraukset kotiseudullaan Pennsylvaniassa. Maasta suihkuava musta kulta on kaikkien mielessä, kunnes lopulta kaikki öljy on yhden miehen hallinnassa. Tarbellista tulee toimittaja, yksi ensimmäisistä tutkivista journalisteista, joka päätyy kirjoittamaan pitkän artikkelisarjan Standard Oil Companystä ja John D. Rockefellerin bisneskäytännöistä.
Norjalainen Astrid Fuglesang on lapsesta asti haaveillut öljynporauslautoista. Vuonna 2028 kuvataan, miten Astrid onnistuu nousemaan luvatta porauslautalle. Astrid on 2020-luvun ilmastoaktivisti, jonka toimet herättävät uudenlaista vallankumousta nuorten keskuudessa.
Puikkonen kuljettaa kolmea näkökulmaansa taitavasti eteenpäin. Öljy nivoutuu näihin kaikkiin perinpohjaisesti. Musta peili onnistuu melko tiiviissä mitassa kertomaan sekä öljyn ja ilmastonmuutoksen historiasta, öljy-yhtiöiden näkökulmasta, henkilökohtaisesta aktivismista että tutkivan journalismin synnystä. Tämä on oikein sujuva ja siinä sivussa sivistävä romaani.
