Lihanleikkaaja : novelleja

Hmmh. Novelleja, jotka eivät mitenkään erityisesti jää mieleen, tee vaikutusta tai yllätä. Paitsi se, jossa Muumipapan pää on kuukautisveren tahrima. Luulin jo yhden antologian nurkkaan viskattuani selvinneeni siitä, mutta ehei, äkkiä se taas leväytettiin eteeni.

Nopeita novelleja, joista useimmissa todellisuus nyrjähtää jotenkin oivallisella tavalla. Ihan ei kuitenkaan jatkuvalla syötöllä täysosumaa osu, näin pienessä ja tiiviissä kokoelmassa olisin suonut vähän parempaa osumatarkkuutta. Osa jutuista tuntuu vähän jäävän kesken, Aro piirtää jonkun oivallisen tunnelman, mutta siihen sitten jää, ja minä jään kaipaamaan novelliin vähän enemmän lihaa.