House of Leaves - Kirjakasa

709 pages

English language

Published May 4, 2000 by Pantheon Books.

ISBN:: 978-0-375-70376-8

(2 reviews)

Years ago, when House of Leaves was first being passed around, it was nothing more than a badly bundled heap of paper, parts of which would occasionally surface on the Internet. No one could have anticipated the small but devoted following this terrifying story would soon command. Starting with an odd assortment of marginalized youth—musicians, tattoo artists, programmers, strippers, environmentalists, and adrenaline junkies—the book eventually made its way into the hands of older generations, who not only found themselves in those strangely arranged pages but also discovered a way back into the lives of their estranged children.

Now, for the first time, this astonishing novel is made available in book form, complete with the original colored words, vertical footnotes, and newly added second and third appendices.

The story remains unchanged, focusing on a young family that moves into a small home on Ash Tree Lane where they discover something is …

Years ago, when House of Leaves was first being passed around, it was nothing more than a badly bundled heap of paper, parts of which would occasionally surface on the Internet. No one could have anticipated the small but devoted following this terrifying story would soon command. Starting with an odd assortment of marginalized youth—musicians, tattoo artists, programmers, strippers, environmentalists, and adrenaline junkies—the book eventually made its way into the hands of older generations, who not only found themselves in those strangely arranged pages but also discovered a way back into the lives of their estranged children.

Now, for the first time, this astonishing novel is made available in book form, complete with the original colored words, vertical footnotes, and newly added second and third appendices.

The story remains unchanged, focusing on a young family that moves into a small home on Ash Tree Lane where they discover something is terribly wrong: their house is bigger on the inside than it is on the outside.

Of course, neither Pulitzer Prize-winning photojournalist Will Navidson nor his companion Karen Green was prepared to face the consequences of that impossibility, until the day their two little children wandered off and their voices eerily began to return another story—of creature darkness, of an ever-growing abyss behind a closet door, and of that unholy growl which soon enough would tear through their walls and consume all their dreams.

1 edition

AdamMoe2023 reviewed House of Leaves by Mark Z. Danielewski

A Fantastic Fever Dream

5 stars

Whenever anyone asks me for a recommendation on a book, I give them House of Leaves. As a fan of experimental novels, nervous tension, lingering dread, beautiful and sometimes baffling prose, and reading as a physical experience, this book ticks all my boxes.

I seldom read a book more than once, but I’ve read House of Leaves several times. It’s constructed and printed such that it’s like reading a different book every time. Not a different story, but a different telling of the same story. Reading it the second time was a bit like overhearing the same conversation from the other side of the room, if that makes any sense.

It’s a great book. It’s inventive, challenging, and beautifully terrifying. In movies, they talk about elevated horror. This is an elevated haunted house book in all the right ways.

Taru Luojola reviewed House of Leaves by Mark Z. Danielewski

Review of 'House of Leaves' on 'Goodreads'

4 stars

En aina jaksa lukea postmoderneja romaaneja kovin pitkälle. Mutta kun jaksan, ne yleensä tekevät vaikutuksen.

Mutta mitä tällaisesta sillisalaatista oikein osaisi sanoa? Kaikki rakenteen säännöt rikotaan, ikinä ei voi tietää, miltä seuraava sivu näyttää ja mihin siinä poukataan. Mutta jos nyt yritän. Kirjan tarina on sipuli: [[[[[talo] talosta tehty dokumenttielokuva] dokumenttielokuvaa kommentoiva akateeminen käsikirjoitus] käsikirjoitusta kommentoivat satunnaisen jannun turinat] kaikkea tätä kommentoiva toimituskunta]. Alaviitteissä kerrotaan vähintään yhtä paljon kuin varsinaisessa tekstissä. Lopuksi on vielä liitteet, jotka lukemalla vasta saa muodostettua jonkinlaisen eheää muistuttavan käsityksen siitä, mistä kirjassa on kyse. Graafista kikkailuakin on toki paljon.

Minut kuitenkin sai lumoihinsa nimenomaan sen satunnaisen jannun turinointi. Hänen turinansa on painettu courierilla ja kerrontatyyli muistuttaa rentoja nettipäivityksiä — mutta ei sellaisia nettipäivityksiä, joita nykypäivän some on pullollaan, vaan enemmän sellaista proosallisuutta, jota 1990-luvulla netistä ja purkeista löytyi. Kirjan alku tuntuikin siltä kuin olisi sukeltanut jonnekin 1990-luvun purkin aarrearkkuun ja olisi alkanut lukea jotain sellaista …

En aina jaksa lukea postmoderneja romaaneja kovin pitkälle. Mutta kun jaksan, ne yleensä tekevät vaikutuksen.

Mutta mitä tällaisesta sillisalaatista oikein osaisi sanoa? Kaikki rakenteen säännöt rikotaan, ikinä ei voi tietää, miltä seuraava sivu näyttää ja mihin siinä poukataan. Mutta jos nyt yritän. Kirjan tarina on sipuli: [[[[[talo] talosta tehty dokumenttielokuva] dokumenttielokuvaa kommentoiva akateeminen käsikirjoitus] käsikirjoitusta kommentoivat satunnaisen jannun turinat] kaikkea tätä kommentoiva toimituskunta]. Alaviitteissä kerrotaan vähintään yhtä paljon kuin varsinaisessa tekstissä. Lopuksi on vielä liitteet, jotka lukemalla vasta saa muodostettua jonkinlaisen eheää muistuttavan käsityksen siitä, mistä kirjassa on kyse. Graafista kikkailuakin on toki paljon.

Minut kuitenkin sai lumoihinsa nimenomaan sen satunnaisen jannun turinointi. Hänen turinansa on painettu courierilla ja kerrontatyyli muistuttaa rentoja nettipäivityksiä — mutta ei sellaisia nettipäivityksiä, joita nykypäivän some on pullollaan, vaan enemmän sellaista proosallisuutta, jota 1990-luvulla netistä ja purkeista löytyi. Kirjan alku tuntuikin siltä kuin olisi sukeltanut jonnekin 1990-luvun purkin aarrearkkuun ja olisi alkanut lukea jotain sellaista tekstiä, josta ei yhtään tiedä, kuka ja miksi sen on kirjoittanut ja mikä sen totuudenmukaisuuden aste on. Kuin löytäisi jonkun toisen tietokoneelta hakemiston täynnä sekalaista mutta oudon kiinnostavaa tavaraa. Ja tämä piti otteessaan yhtä tiukasti kuin se kaikki satunnainen ryönä silloin aikoinaan ennen internetiä, kun purkkeihin soitettiin yöllä lankalinjalla ja diskettejä vaihdettiin koulun pihalla.

Ja tämän 1990-luvun ryönän tavoin jossain vaiheessa tuli se sama kyllästymisen ja pettymisen tunnekin, joka on niin tavallista satunnaista tavaraa tonkiessa: eihän tämä lopu koskaan eikä tässä ole mitään yhtenäistä salaisuutta paljastettavaksi, vaikka aluksi siltä tuntui, vaan tämä nyt vain on läjä jotakin. No, tämä on kuitenkin romaaniksi kirjoitettua tavaraa ja siten tämä lopussa saa päätöksensä ja merkityksensä, ja sen ansiosta tämä ansaitseekin neljä tähteä eikä esimerkiksi kahta. Pitää vain jaksaa sinne loppuun asti. (Mutta sanotaan nyt jo ihan suoraan, että tauhkaa tässä on niin paljon, että kaikki kysymykset eivät todellakaan saa vastaustaan.)

Kaiken kaikkiaan hyvin immersiivinen tarina ihmismielen pimeistä syvyyksistä, syyllisyydentunnosta ja itselle annettavasta synninpäästöstä. Kirja, joka tulee uniin.