Plumeriaveranta

Mosambikin rannikolla vanhassa siirtomaa-ajan linnoituksessa toimii vanhainkoti. Vanhainkodin johtaja murhataan, ja murhaa tutkimaan saapuu poliisi, jonka ruumista asuttaa vanhuksena syntyneen lapsen kuolematon sielu... tai jotain. Poliisi kuulustelee kutakin vanhusta vuorollaan, jokainen tunnustaa syyllisyytensä, ja samalla kerrotaan sodan arpeuttamasta maasta, rotuvihamielisyyksistä, vanhoista uskomuksista ja kaikesta sellaisesta, mitä vanhainkodissa tapahtuu vaikka ei oikeastaan pitäisi. Mmh, ei tämä nyt ihan onnistunut tekemään vaikutusta minuun, ja ajatus harhaili koko ajan muualle.

A murder has happened, and a detective is sent to investigate. A dead man's spirit enters the detective, because the detective is doomed to die and the spirit wants to die again, in order to be laid to rest properly.

The murder? A director of an old people's home is died. Everybody wants to claim they killed him; he wasn't a well-liked fellow.

Behind all of this is – of course – the post-colonial struggles of Mozambique.