Perkeroksen maaginen arkirealismi oli todella nautittava sarjakuvakokemus. Perkeros-bändin jäsenet olivat oivaltavasti koottu porukka, joka kaikkine outouksineenkin tuntui uskottavalta ja eläväiseltä porukalta.

Ilman lopun toimintapläjäystä, Perkeros olisi voinut olla kuin uusi sukupolvi Kramppeja ja Nyrjähdyksiä. Tarinan metafyysinen taso ja siihen liittyvät pääpahikset toimivatkin paremmin tarinan alussa, jossa niillä oli vertauskuvallisempi rooli, vähän niin kuin bändin rumpalikarhulla.