Perkeros

Perkeroksen maaginen arkirealismi oli todella nautittava sarjakuvakokemus. Perkeros-bändin jäsenet olivat oivaltavasti koottu porukka, joka kaikkine outouksineenkin tuntui uskottavalta ja eläväiseltä porukalta.

Ilman lopun toimintapläjäystä, Perkeros olisi voinut olla kuin uusi sukupolvi Kramppeja ja Nyrjähdyksiä. Tarinan metafyysinen taso ja siihen liittyvät pääpahikset toimivatkin paremmin tarinan alussa, jossa niillä oli vertauskuvallisempi rooli, vähän niin kuin bändin rumpalikarhulla.

Vahvaa tykitystä alusta loppuun. JP Ahosen tyyli on tuttu Villimmästä Pohjolasta, josta pidän kovasti, ja tuntuu, että tämän okkultistisen musiikkiaiheen parissa mies on KP Alareen kanssa kotonaan. Soittokohtauksissa kuva herää todella eloon. Stoori on muutenkin sopivan pimeä, bändin rytmiryhmänä toimii esimerkiksi vanha hippi ja karhu. Kirjaimellisesti. Hauska, hyvin piirretty, dynaaminen ja jännittävä - mitäpä muuta sarjakuvalta voisi toivoa. Hienoa työtä.