Reviews and Comments

Simo

Simo@kirja.casa

Joined 9 months, 2 weeks ago

This link opens in a pop-up window

None

Kirjassa ei ollut mitään vikaa, mutta sen kirjoittajan ajatusmaailmasta oli vaikea saada kiinni kun oma suhde luontoon ja surutyöhön ovat niin erilaisia. Luulen että britannialainen kulttuurin ja sielunmaiseman tuntijat saavat tästä kirjasta enemmän irti.

Taiten kirjoitettu ja hyvin käännetty kirja.

reviewed Herran tarhurit by Kristiina Drews (Otavan kirjasto, #216)

None

Herran tarhurit kertoo Oryx ja Craken kuvaamat tapahtumat kahden uuden henkilön näkökulmasta. Tämä on hyvä ratkaisu ja onkin hauska seurata miten tarinat yhtyvät ensimmäiseen kirjaan. Herran tarhurien uskonnollisen toiminnan kuvaukset ovat kuitenkin puuduttavaa luettavaa ja päädyin usein vain selailemaan Aatami ensimmäisen tarinoinnit.

Mielenkiintoista nähdä miten Uusi maa päättää Atwoodin trilogian.

We're used to thinking about the self as an independent entity, something that we either …

None

Peter Watts kertoi Sokeanäön jälkisanoissaan lukeneensa Thomas Metzingerin tietoisuutta käsitteleviä kirjoituksia. Pidin Sokeanäöstä kovasti, etenkin juuri sen tietoisuuteen liittyvistä pohdinnoissa, joten päätin lukea Metzingerin Ego Tunnelin. Kirja oli juuri sitä mitä odotinkin, eli kiehtovaa mutta vaikeaselkoista tekstiä siitä miten ihmisen tietoisuus on ehkä muodostunut ja mitä se tarkoittaa. Vaikka Metzinger on filosofi, hän on yrittänyt hyödyntää neurologian tutkimustietoa teorioidensa pohjana. Näiden lisäski hän ammentaa myös lucid dreaming -ilmiöstä ja itämaisista meditaatiotraditioista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka ovat joskus pohtineet mitä on minuus tai vapaa tahto. Metzingerin ajatukset ovat vakuuttavia, eikä hän toista klassisen filosofian ajatuksia. Valitettavasti kirja lässähtää viimeisissä kappaleissa, kun Metzinger esittää heittoja siitä mitä neurologiseen tietoisuuskäsitykseen pohjaava etiikan teoria tarkoittaisi yhteiskunnassa (vinkki: ainakin mindfulnessia liikuntatunneille). Ei nämäkään pohdinnat pöljä ole, mutta kirjan kiinnostavimmat jutut ovat muualla.

None

Hurja lukukokemus. Eläinystävänä kirjan aihe, katoavan biisonikannan massateurastus, teki lukemisen välillä vaikeaksi. Samalla se kuitenkin auttoi ymmärtämään ihmisiä, jotka kokevat luonnon ja sen merkityksen eri tavalla.

Kirjan viimeiset sata sivua olivat katharsiksen antiteesi. Yhtäkkiä kaikki kirjan henkilöiden toimien merkitys katosi, ja kirja jätti tyhjän ja onton olon. Nuorempana tästä olisi voinut saada eksistentiaalisen kriisin, nyt oletan onton olon haihtuvan parissa päivässä.

None

Stoner lumosi minut täysin. Kieli oli todella vahvaa ja sai kirjan tapahtumat ja tunnelmat heräämään henkiin. Minulla on hyvin vähän yhteistä kirjan päähenkilön kanssa, mutta silti pystyin samaistumaan hänen tilanteeseensa ja kokemaan tapahtumat lähes henkilökohtaisesti. Tällaista tapahtuu hyvin harvoin ja hyvin harvojen kirjaililjoiden teosten kohdalla. Täytyy testata oliko nyt kyse sattumasta vai lumoavatko Williamsin muutkin, sisällöllisesti ilmeisesti hyvin erilaiset kirjat, samalla tapaa.