Reviews and Comments

Ihan ok. Kalifornia-tekstit olivat vähän yllättäen kirjan paras osuus, niissä oli paljon uutta tietoa alueen historiasta. Ennakkoon toivoin kirjalta erityisesti Suomeen lokalisoitua ilmastonmuutospohdintaa. Sitäkin kyllä oli jonkin verran, mutta ne tekstit eivät kuitenkaan tarjonneet mitään erityisiä oivalluksia.

Kirjassa kerrotaan perheestä, joka muuttaa 80-luvun Leningradista 90-luvun Turkuun. Näkökulma on äidin ja tyttären, jotka sopeutuvat ja kipuilevat omilla tavoillaan uudessa maassa ja kulttuurissa.

80- ja 90-luvuille sijoittuvat osuudet ovat kirjan parasta antia. Aikuiseen tyttäreen keskittyvä loppuosuus on sinänsä myös kiinnostava, mutta tuntuu jotenkin irralliselta - tai ehkä keskeneräiseltä?

Toimi hyvin äänikirjana: runonlausuntaa oli miellyttävää kuunnella, ja Antti Virmavirta eläytyi tekstiin juuri sopivasti.

Erinomainen kirja, jota oli nautinto lukea. Kirjan teemana tuntui olevan aatteiden ja poliittisten näkökantojen konflikti, ja tuon konfliktin vaikutus ihmisten välisiin suhteisiin. Art, toinen päähenkilöistä, haluaisi olla epäpoliittinen, ja riitelee maailmantuskaisen tyttöystävänsä kanssa. Artin äiti on ollut vuosia erossa siskostaan, jonka poliittista aktivismia hän ei voi sietää. Sitten koittaa joulu, jonka aikana Art ja hänen äitinsä joutuvat miettimään asioita uudestaan.

Kirja on kirjoitettu heti brexit-kansanäänestyksen jälkeen, ja tavallaan se on kirja brexitin jälkeisestä maailmasta. Smith tuo tarinaan kuitenkin mukaan myös paljon historiaa ja yleismaailmallisia, ajattomia teemoja. Tämä kirja tuskin vanhenee lukukokemuksena, vaikka brexitiin johtaneesta kansanäänestyksestä onkin kohta jo kymmenen vuotta.

Uuvuttava raportti Ismo Alangon urasta. Kovin monesta henkilöstä en olisi tällaista jaksanut lukea, Ismon musiikinteon vaiheet kiinnostivat kuitenkin tarpeeksi (hänen taiteenulkopuolisesta elämästään tässä oli aika vähän). Hypin kyllä yli vähemmän kiinnostavien levyjen biisikohtaiset analyysit.

En tiedä tuliko kirjan kanssa kiire, mutta teksti olisi pitänyt vielä oikolukea. Nyt oli tavuviivoja keskellä sivua, puuttuvia sanoja, toistuvia lauseita, samat jutut monta kertaa, jne. Jäi vähän juostenkustu fiilis koko kirjasta.

Ihan jees murhamysteeri. Oli mukavaa lukea Hercule Poirot’n ensiesiintyminen, vaikkei Christien tyyli tässä vielä ollutkaan hioutunut huippuunsa.

Oz on erinomainen paikkojen kuvaaja. Autiomaahan rakennetun kaupungin kadut, paahteiset päivät ja viilenevän illan pimeys - aivan kuin olisin itse ollut paikalla.

Myös henkilöt olivat mielenkiintoisia, mutta itse kertomus ei tällä kertaa tempaissut mukaansa. Kulissien vaikuttavuus vei kai huomion näytelmältä.

Hyvin kirjoitettu kirja surusta, ajasta ja itsereflektiosta. Viimeinen luku kuitenkin lannisti fiilistä ja laski kirjan arvosanaa, se meni jotenkin turhan hollywoodiksi ja imeläksi. Tai kenties kyse on siitä, että olisin mielummin lukenut enemmän päähenkilön matkasta sinne loppuun tuollaisen äkkinäisen hypyn sijaan.

Tulipa viimein luettua vuosia hyllyssä odottanut kirja. En enää muistanut miksi sen olin aikanaan ostanut, mutta näköjään oli menevä cyberpunk-seikkailu 90-luvulta. Hyvin oli kirjan teknologiakuvauskin kestänyt aikaa.

Avioparin päiväkirjoiksi kirjoitettu kirja oli toteutetettu mestarillisesti. Pariskunta pelasi päiväkirjojen avulla peliä, joka auttoi heitä elämään toteuttamaan toisaalta omia intohimojaan ja toisaalta omia velvollisuuksiaan.

Vaikea kuvailla kirjaa enempää paljastamatta sen käänteitä.

Tässä kirjassa oli varmaan tasoja, jotka menivät yli hilseen, mutta silti ”ihan kiva” kertomus nykypäivän Pekingistä. Hifimaailma on jossain määrin tuttua itsellekin, joten se puoli tarinassa oli kiinnostava. Jäin miettimään muuttuiko kertoja tässä nyt ihmisenä: viimeinen sivu viittasi vähän siihen suuntaan, vaikka muuten lopun tapahtumat eivät.