Reviews and Comments

Tämä oli 10-vuotiaana huikea lukukokemus, muistan miten pelottava oli lukea sankareiden matkaa Morian halki. Tämä toinen uudelleenlukukierros oli lähinnä nostalginen. Oli kyllä hyvä tuulettaa elokuvaversioita vähän pois mielestä, tykkään kirjan rytmityksestä ja painotuksista enemmän.

Vauhdikas ja viihdyttävä sotajännäri, jossa Suomi joutui Venäjän agression kohteeksi vuonna 2021. Kirjassa seurataan kolmesta näkökulmasta puolustusvoimien ja presidentin reaktioita Venäjän hybridioperaatioon.

Mukaansatempaava kirja. Sanoisin, että ajankohtainen, mutta eikö Länsirannalle ja Israeliin sijoittuva kirja ole aina ajankohtainen. Tässä kirjassa kiehtoi kaksi asiaa: Ensinnäkin kirja tarjosi mahdollisuuden kurkistaa mahdollisuus kurkistaa herätys/fundamentalistikristityn mielenmaisemaan (aina treffailusta Israelinpolitiikkaan). Toiseksi se tarjosi mahdollisuuden nojatuolimatkalle paikkoihin, joissa olen itsekin käynyt. Oli hauska peilailla omia muistoja ja kokemuksia kirjan kerrontaan.

Katkeransuloinen kahden nuoren kasvukertomus. Lukiosta yliopistoon siirtyvät päähenkilöt etsivät itseään ja paikkaansa maailmassa, välineenä erityisesti heidän välinen suhteensa. Kirjailija kuljettaa tarinaa ja kehittää hahmojaan taiten, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistään.

Pidin erityisesti kirjan lempeydestä hahmoja kohtaan. Tässä tavoitettiin jotain nuoruuden kipuilun herkkyydestä.

Perushyvää kasarikauhua, jonka Stephen King kirjoitti salanimellä. Tässä on oikeastaan kaikki, mitä muistan lapsuuden kauhukirjoista ja -elokuvista: Pikkukaupungin ydinperheen perheenisä joutuu omien hölmöilyidensä vuoksi pulaan, ja elämä murenee ympäriltä. Lisäksi vielä tuntematon, kiehtovan uhkaava muukalainen ja rappiolliset pikkukaupungit. Oli hyvä nostalgiatrippi.

Aivan ihana kirja, joka lumosi kauniilla kielellään ja tarjosi paljon mietittävää. Uskomattoman taitavasti sai kirjailija näin pieneen määrään tekstiä upotettua moniulotteisen ja elävältä tuntuvan tarinan.

Kiinnostava aihe ja kirjan luettuani koin ymmärtäväni maailmaa paremmin. Kaunokirjallisena teoksena tämä ei kuitenkaan ollut erityisen kiehtova, vaan kirjaa luki lähinnä itselle vieraan miljöön ja kulttuurin vuoksi.

Kiehtova kirja. Braidotti tarkastelee maailmaa tilana, jossa neljäs teollinen vallankumous ja kuudes sukupuuttoaalto kohtaavat. Tässä kohtaamisessa eläminen on hänen mukaansa jatkuvaa edistyksen riemun ja tuhon ahdistuksen ristiaallokkoa, joka uuvuttaa ihmiset. Ratkaisuksi hän esittää posthumanistisen (ihminen on käsitettävä eurooppalaista humanistista perinnettä laajemmaksi) ja postantroposeenin (subjektit ovat elollisen luonnon, geologisen planeetan ja teknologian muovaamia kokonaisuuksia, eivät pelkästään ihmisiä) ihmisenjälkeisyyden. Tässä ihmisenjälkeisyydessä tärkeää on eettinen, uuttaluova toiminta, joka tähtää subjektien nykytilan parantamiseen. Tämä toiminta on mahdollista vain yhdessä, paikallisiin olosuhteisiin sidottuna.

Kirja toi paljon uusia ajatuksia, sillä posthumanismi ja postantroposeeni ajattelu olivat itselleni ennen tätä kirjaa lähes täysin vieraita. Valitettavasti kirja oli hyvin vaikealukuinen, ja käsitteistä oli usein hyvin vaikea saada selkoa. Tästä saisi varmasti enemmän irti, jos mannermainen filosofia, etenkin Spinozan etiikka ja Deleuzin kirjoitukset, olisivat tutumpia. Kirjassa oli kuitenkin paljon kiinnostavia lähteitä, joten aiheeseen tutustumista on helppo jatkaa.

Kokoelma lyhyitä kertomuksia loppuunpalamisesta. Suurin osa tarinoista oli lyhyitä kurkistuksia uupuneen elämään. Itseäni puhutteli eniten Emmi Niemisen tarina 16-vuotiaan lukiolaisen uupumuksesta. Tuon kun saisi toisen asteen oppilaitoksen opiskelijoille luettavaksi ja keskusteltavaksi.

Kirjan Kioto-kuvaus oli upeaa, ja tämän kirjan jälkeen olisikin mukavaa matkustaa muutamaksi viikoksi Kiotoon kiertelemään noita kirjassa esiteltyjä paikkoja. Omaelämäkerralliset tai Japanin historiaan liittyvät osuudet eivät itseäni niin kiinnostaneet, mutta varsinkin historiaa ja kirjoittajan tutkimustyötä käsittelevät osuudet toivat kyllä hyvää vastapainoa Kioto-kuvaukselle. Samalla ne toivat kirjaan kuitenkin vähän liikaa tyhjäkäyntiä ja toisteisuutta.

Erittäin mielenkiintoinen kuvaus arabiialaisen ja islamilaisen kulttuurin kirjosta Suomessa. Tarkastelunäkökulmaksi oli valittu kirjoittajalle tuttu Varissuon asuinalue, mutta myös muuta Suomea käsiteltiin. Viidettä tähteä varten olisi kaivannut enemmän sisältöä kirjan lopussa lyhyesti käsitellystä 2020-luvun taitteen nuorista yleisesti ja heidän koulukokemuksistaan erityisesti.

Hurja kirja. Olen lukenut kritiikkejä, joissa todetaan Haidtin vetäneen mutkia suoriksi väitteissään, että matkapuhelinten taskuun tuoma internet (some, nettipelit, porno) voitaisiin osoittaa syyksi nuorten lisääntyneille mielenterveysongelmille. Ehkä näin, mutta mielestäni Haidt kuvaa kirjassa hyvin niitä riskejä, joita liittyy lasten ja nuorten altistamiseen somen ja nettipelien ansaintalogiikalle (käyttäjä on saatava viettämään mahdollisimman paljon aikaa palvelussa).

Toinen osa Haidtin kirjaa liittyi lasten liialliseen valvontaan. Tämä ei onneksi Suomessa ole vielä niin iso ongelma kuin Yhdysvalloissa, vaan lapset saavat täällä liikkua ja toimia vapaammin ilman aikuisten jatkuvaa valvontaa.

Hyvä yleiskuvaus siitä, miten länsimaissa uskonto kytkeytyy politiikaan ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Tiittula on kirjoittanut aiemmin Trumpista, ja USAn tilannetta käsiteltiin tässäkin paljon. Onneksi suomalainen ja eurooppalainen konteksti huomioitiin myös, mutta siitä olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin.

Ihan ok. Kalifornia-tekstit olivat vähän yllättäen kirjan paras osuus, niissä oli paljon uutta tietoa alueen historiasta. Ennakkoon toivoin kirjalta erityisesti Suomeen lokalisoitua ilmastonmuutospohdintaa. Sitäkin kyllä oli jonkin verran, mutta ne tekstit eivät kuitenkaan tarjonneet mitään erityisiä oivalluksia.