User Profile

Hyvin kirjoitettu kirja, joka väistää autofiktion pahimmat karit muutamaa raapaisua lukuunottamatta; tätä lukiessa ei tullut kovin usein tunne siitä että tirkistelisi toisten yksityisasioita.

Antaisin varmasti enemmän tähtiä, ellen olisi tällä hetkellä vähän kyllästynyt romaanimuotoiseen autofiktioon. Todennäköisesti kyllä luen tälle kirjoitetun jatkonkin, sen verran aihe kiinnostaa.

Viihdyttävä kertomus jota ei malttanut jättää kesken. Päähenkilössä oli mukavasti ulottuvuuksia, mutta tarinalta kaipasin vähän enemmän mutkia ja käänteitä.

Kovin brittiläinen tarina, jossa totuus tapahtuneista tragedioista paljastuu vähän kerrallaan. Hahmogalleriassa ei montaakaan miellyttävää henkilöä ole eikä brittiläisestä (maalais)aristokratiasta anneta mairittelevaa kuvaa.

Mielenkiintoisia tekstejä tärkeistä aiheista. Kovin syvälle eivät esseet aiheisiinsa menneet, mutta tarjosivat silti kiinnostavia ajatuksia ja tiedonmurusia. Mazzarella lainasi paljon pohjoismaisia kirjoittajia, mikä oli mukavaa vaihtelua itselle tutumpiin angloamerikkalaisiin ja suomenkielisiin kirjoittajiin.

Vahva jatko-osa Viidennelle vuodenajalle.

Paratiisilinnut jatkaa Viisi sormea -teoksessa aloitettua tarinaa. Päähenkilö Laura on kasvanut jo 10-vuotiaaksi, eikä lapsen kertojaääni häiritse enää yhtä paljoa.

Mielenkiintoista ajankuvaa 60-luvun neuvosto-Latviasta.

Mielenkiintoinen aihe, mutta 5-vuotias minäkertoja häiritsi lukukokemusta. Kirjailija halusi välittää paljon päähenkilön kokemusten ulkopuolista ja ymmärryksen ylittävää sisältöä, mikä teki toisaalta kertojaäänestä epäuskottavan ja toisaalta pakotti päähenkilön kuuntelijaksi keskusteluihin, joiden kautta kirjailija tarjoili taustatietoa.

Mielenkiinnolla odotan jatko-osan lukemista.

En edes muistanut miten hienoa on lukea fantasiaa, kun kirja tarjoilee koko paketin: kiinnostavan teeman, hienon fantasiamaailman, moniulotteisia henkilöhahmoja ja mukaansatempaavan tarinan. Erityistä plussaa kirja sai siitä, että tarinaa kerrottiin usein aikuisen ihmisen näkökulmasta.

Hurley on taitava luomaan hyytävää tunnelmaa. Hän käyttää yliluonnollisia elementtejä tarinankerronnassaan rohkeasti ja häpeilemättä, mutta kuitenkin hienovaraisesti. Kauhua ei piilotella, mutta möröt eivät myöskään ole tarinan ydin.

Mukaansatempaava ja otteessaan pitävä kertomus, jossa kiinnostavinta oli itselle vieraan kulttuurin kuvaus. Kirjan loppua kohden se alkoi kuitenkin mennä vähän liian epäuskottavaksi ja melodramaattiseksi, kun kirjan alkupuolen tapahtumille ilmestyi symboliset vastineensa ja sovituksensa. Mukava tämä oli silti loppuun lukea.