Sormet saavuttivat hänen häpyluunsa kölin, vaeltelivat karvoituksen joukossa kuin kieli, joka ei pysty jättämään aftaa rauhaan, ja kohtasivat lopulta hänen pienen ja surkean elimensä lojumassa reidellä kuolleena rätinpalasena, eikä nainen tunteja kestäneiden turhien yritystensä jälkeenkään saanut sitä hereille.

— Purret by António Lobo Antunes, Arto Rintala (Page 183)