Epäilemättä huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut
Hankin tämän kirjan tutkimustarkoituksessa Mage: The Ascension -peliäni varten. Luin kirjan loppuun siinä toivossa, että siitä olisi jotain hyötyä.
Kirja on kirjoitettu huonosti niin monella tapaa, että on vaikea kuvailla niitä kaikkia. Hahmot ovat stereotyyppisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten kirja on syrjivä suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Naiset ovat "ei tyypillisellä tavoilla kauniita" – tai pahoja. Miesten kehoissa "väreilee" lihaksia, paitsi jos he ovat lihavia, jolloin he ovat pahoja. Paha juonittelija-hahmo lukee kesken kirjan Machiavellin Ruhtinasta ja mietiskelee itsekseen, miten opettavainen kirja on.
Kaikki antagonistit ovat pahoja ja tyhmiä. Heillä on liian kiire kamppailla keskenään (ei mistään ilmeisestä syystä, lähinnä vain koska he ovat pahoja), jotta he olisivat tehokas vastarinta protagonisteille, mutta onneksi deus ex machina pelastaa heidät lopuksi, jotta kirjan juoni voi jatkua sarjan seuraavassa osassa.
Keskellä kirjaa on pitkä kohtaus, jossa kaksi hahmoa pitää monologia toisilleen (ei siis dialogia), jossa he selittävät vuorotellen toisilleen maailman salaisuuksia, jotka kumpikin tietää …
Hankin tämän kirjan tutkimustarkoituksessa Mage: The Ascension -peliäni varten. Luin kirjan loppuun siinä toivossa, että siitä olisi jotain hyötyä.
Kirja on kirjoitettu huonosti niin monella tapaa, että on vaikea kuvailla niitä kaikkia. Hahmot ovat stereotyyppisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten kirja on syrjivä suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Naiset ovat "ei tyypillisellä tavoilla kauniita" – tai pahoja. Miesten kehoissa "väreilee" lihaksia, paitsi jos he ovat lihavia, jolloin he ovat pahoja. Paha juonittelija-hahmo lukee kesken kirjan Machiavellin Ruhtinasta ja mietiskelee itsekseen, miten opettavainen kirja on.
Kaikki antagonistit ovat pahoja ja tyhmiä. Heillä on liian kiire kamppailla keskenään (ei mistään ilmeisestä syystä, lähinnä vain koska he ovat pahoja), jotta he olisivat tehokas vastarinta protagonisteille, mutta onneksi deus ex machina pelastaa heidät lopuksi, jotta kirjan juoni voi jatkua sarjan seuraavassa osassa.
Keskellä kirjaa on pitkä kohtaus, jossa kaksi hahmoa pitää monologia toisilleen (ei siis dialogia), jossa he selittävät vuorotellen toisilleen maailman salaisuuksia, jotka kumpikin tietää jo ennalta.
Teknologialla on keskeinen rooli maailmassa, mutta kirjoittaja ei ymmärrä sitä, joten kaikki kuvaukset ovat huvittavalla tavalla kummallisia. CPU on synonyymi kaikille tietokoneille ja niiden kaikille eri osille. Huipputeknologinen salaliitto kommunikoi keskenään faxeilla. Lempikommettini kiireiseltä kyborgilta: "I'm busy with computer codings." Toinen kyborgi "keyboarded his communication link".
Kirjan juoni lähtee liikkeelle siitä, että huipputurvallisessa salaisessa tukikohdassa pidetty protagonisti valssaa ulos sellistään kahdesta syystä:
- Hän pystyy hallitsemaan teknologiaa ajatuksen voimalla – hänen vangitsijansa tietävät tämän, mutta pitävät häntä silti elektronisten lukkojen takana.
- Henkilöstönvaihto on myöhässä, joten kaikki edellisen vuoron henkilöstö (ml. vartijat) vain lähtevät paikalta, jättäen koko tukikohdan tyhjilleen.
Tavallaan kirjan lukeminen oli aika voimaannuttavaa. Tämä on kirja, jonka joku on kirjoittanut rahaa vastaan. En ole kummoinen kirjoittaja, mutta olen aika varma että pystyisin parempaan.
