Periaatteessa ihan kiinnostava idea, mutta jotenkin hämmentävän tylsästi ja melankolisesti käsitelty. Sirpaleinen, tarkoituksella. Lukijaa yritetään harhauttaa alussa, mutta viimeistään 50 sivun jälkeen arvasin, mihin suuntaan tarina menee. Siinä piti sitten körötellä sunnuntaiajelulla lopputarinan ajan, jotta päästään tylsähkösti perille. Plus kaikki sivuhahmot olivat äärimmilleen vietyjä karikatyyrejä. Varmaan hyvin vaikuttava kokemus, jos ei ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, itse olin lukenut jo muutama vuosi sitten lukenut yhden samankaltaisen teoksen, joka oli todella koukuttava. Rasi-Koskinen osaa kyllä kirjoittaa kaleidoskooppimaisia teoksia, kuten jo Auringon pimeä puoli näytti - muttei nyt ehkä toisen lanu-Finlandia ehdokkuuden verran.

@Stoori Tuo on niin totta. Jos tavaramerkiksi tulee tietynlainen juonen rakentaminen, etenkin kaiken päälaelleen kääntäminen, se ei aina ole hyvä asia. Yllättyvyys katoaa, jos sitä koko ajan odottaa tai toivoo. Toki R.L. Stinellä tällainen toimi lasten kauhukirjoissa, mutta kyllä nekin aika nopeasti muuttuivat toisteisiksi.