jokususa reviewed Krenatöörit by Timo Mikama
None
2 stars
Ehkä tämä olisi hauska, jos en olisi lukenut ennestään niin paljon Masia.
This link opens in a pop-up window
Ehkä tämä olisi hauska, jos en olisi lukenut ennestään niin paljon Masia.
Aika pateettista ja persoonatonta kerrontaa, mutta parani ehkä hieman loppua kohden. En ole ikäryhmää, meni ehkä paremmin nuorena.
Periaatteessa tuttua ja turvallista, viihdyttävää Hilja Valtosta. Mutta vähän tämä lapsen esittäminen toi huteran pohjan tälle romanssille. Kauhulla odotin mitä tuleman pitää. Muutamia erittäin omituisia "setä antaa pamppua" viittauksia lukuunottamatta onnellinen loppu tulossa eikä. En kuitenkaan voi ehkä antaa hyviä tähtiä vaikka nauratti.
Työpsykologian professori Tomas Chamorro-Premuzicilla on kaksi kysymystä: Miksi epäpätevät miehet pääsevät johtajaksi niin helposti? Miksi …
Kirja oli paikoin sortua nais-mies-stereotypioihin, mutta pääasiallisesti hyvin esitelty, ainakin minulle uusi näkökulma miksi miehiä on niin paljon johtajissa. Vaikka kirja ei todellakaan lupaa nopeita ratkaisuja, se tuntuu paljon järkevältä kuin monet aiheeseen liittyvät ennakkoluulot - naisia ei kiinnosta johtaminen, naisilla ei ole itseluottamusta johtajaksi, "fake it till you make it"-asenne omahyväiseen johtajuuteen ja muutenkin karisma-myyttiin liittyvät asiat. Kirja oli myös melko kevyt ja nopea lukea, voin suositella.
Ihan jees hupailua, mutta ei tällä nyt kohderyhmää vanhempaa ainakaan puoleensa voita. Näsäily on perusteetonta ja lähinnä ärsyttävää, mutta ehkä oikean ikäisistä hauskaa. Kuvituksessa oli hauskoja oivalluksia (joskin en tiedä, avautuvatko ne taas esim 5. lk ikäisille) En edes tajunnut, että tämä on sarjan toinen osa, joten se tuskin haittaa vaikkei olisi 1. osaa lukenut.
Ei pidä ottaa tätäkään kirjaa liian vakavasti. Helppo ja kiva lukea, mutta vaikea minkään meriitin takia kenellekään suositella. Ihmisten luokittelu muka-hauskoihin kategorioihin on itselleni aika kulunut vitsi, ja ne osiot olisi helposti voinut jättää pois. Mutta ehkä kuluneitakin vitsejä saa kertoa.
Tämä kirja ei ollut minua varten.
Ömsint och rolig berättelse om två sköna tonåringar som säger farväl till en plats och …
Hyvä, suloinen, helppolukuinen, mahtava piirustustyyli. Ei valittamista, vaikka en ehkä ole täydellisintä kohderyhmää.
Alkuun kirja tuntui aika lapselliselta ja henkilöhahmot kliseisilta ja tyhmiltä. Mutta kelpo seikkailu tästäkin saatiin kursittua, jonka luin loppuun poikkeuksellisen nopeasti. Olipa mukava ahmia kirjaa pitkästä aikaa.
Toisaalta, mitä kirjasta jää käteen? Se oli hyvä, päähenkilön maailmnankuvan muutos oli kivasti toteutettu, loppuratkaisu tyydyttävä, romanssi aika plääh ja todennäköisesti unohdan kaiken aika pian Hahmoista ainoastaan Silas oli jollain tavalla mieleenpainuva. Hyvää, mutta ei maata mullistavaa fantasiaviihdettä. Suositeltavissa kuitenkin.
Olen tykännyt varmaankin kaikista kirjoista, joita olen puista lukenut. Tämä ei ole poikkeus.
3,5 tähteä. Mukavia mysteerejä. Kuuntelin äänikirjana ja "kyllä." ja "ei." lauseet olivat aika ärsyttäviä ja omituisia. Mutta kuuntelin kuitenkin ihan mielelläni. Osa mysteereistä jäi mielestäni vähän vähälle käsittelylle, mutta tuli useampia uusiakin tapauksia jotka kiinnostivat.
Mikä on marsujen mielestä romanttista? Miksi eläinten tappamisesta ei joudu vankilaan? Keneltä ratsastamiseen pitää kysyä …
Sai tästä ajattelemisen aihetta (Onko meillä oikeus ottaa eläin, kun eläin ei voi itse valita?) mutta oli tiselle vähän raskas lukea. Ehkä kaipasin sillä hetkellä popularisoidumpaa kamaa. Lisäksi olisi ollut kiva nähdä vähän vanhempien kirjoittajien kokemuksia lapsuuden eläinsuhteiden merkityksestä.