This link opens in a pop-up window
84% complete! jokususa has read 42 of 50 books.
Tämä kirja ei missään nimessä tarjoa enää mitään oikeaksi todettua tietoa kissojen hyvästä hoidosta. Silti Pullan tarinointia lukee aina vähän naureskellen.
Teos on hyvä, mun on kuitenkin hankala uskoa että tämä varsinaisesti toimii kävijöille, joille taideskene ei ole jo tuttu.
Tämä kerronta selviytymisestä jäissä ei tunnu samalla tavalla raa-alta ja koskettavalta kuin Julian Sanctonin Pimeän ja Jään vangit -kirjassa. Tarinassa on kuitenkin paljon samaa. Kapteeni ottaa unelmien ja kunnian takia suuria riskejä, joista miehistö maksaa muttei koskaan voi saada samaa kunniaa.
Kapitalismi on täynnä virheitä.
Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa esittelevät yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa …
Ei sillä että olisin eri mieltä etteikä tämä olisi jotenkin jäsentänyt yhteiskuntajärjestyksemme ongelmia, mutta en silti pitänyt tästä. Tämä lukeutuu jotenkin saarnaavana manifestina. Tosin luulen että olisin pitänyt fyysisestä kirjasta visuaalisuuksineen paljon enemmän.
Jollain tavalla vauhdikas teos, jossa ihmiset keskiössä. Pidin tyylisä. Loppua kohden tehty näkokulman vaihdos on mielestäni oikein hyvä, mutta sitten vaihdoksia tulee vähän liikaa, ja osasta ei saa kunnolla selvää kenestä on kyse. Yleisesti kuitenkiin hyvä teos, jota voin suositella. En itse juuri nykyään lue "vakavaa" kaunokirjallisuutta, joten en tiedä tartunko itse Kähkösen uuteen Finlandian voittaneeseen teokseen, mutten pistä vastaan jos joskus tulee lukupiirissä luettua.
Kun Graniittimies oli ehdolla, Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät voitti Finlandiapalkinnon. Aikanaan tykkäsin paljon siitä, mutta viimeksi sen lukeminen tuntui mahdottoman puuduttavalta. Ehkä sinä vuonna arvostelijat arvostivat tulevaisuuden (ja nykyisyyden) monimutkaisen kaaoksen kuvaamista runsaudella, mutta kaunokirjallisena teoksena tämä Kähkösen Graniittimies tuntui paljon lähestyttävämmältä ja luettavammalta.
Öhh
Hevoset kuvituksessa oli tosi jees!
Aluksi ajattelin, että voi hitsi, ompa lapsellinen kirja. Loppua kohden tarina rakentui kyllä kivasti kertomaan nuorten muuttumista. Kirja kuvaa ehkä parhaiten mahdollista juurettomuutta ja sekavuutta, mikä vei nuoria sotaan mukaan, mutta tavallaan sisällisotakuvaus jäi jotenkin ontoksi.
Nepsy-kirjon piirteitä etsitään kiihtyvällä tahdilla kaikkialla ja kaikenikäisiltä. Mutta ketkä oikeastaan ovat hoidon tarpeessa? Raivoava …
Kiinnostavaa roolia, mikä on nepsy-diagnoosien suhde ympäristömme vaatimuksiin.
En olekaan lukenut aiemmin mitään Tapani Baggelta, ja siten ehkä erikoista lukea saman tien kirjoitusopas. Siitä oli jonkin verran apua.
Riimittelyt ei ehkä mene käännettynä nappiin, mutta ultrasöpö.
