User Profile

Ei sillä että olisin eri mieltä etteikä tämä olisi jotenkin jäsentänyt yhteiskuntajärjestyksemme ongelmia, mutta en silti pitänyt tästä. Tämä lukeutuu jotenkin saarnaavana manifestina. Tosin luulen että olisin pitänyt fyysisestä kirjasta visuaalisuuksineen paljon enemmän.

Jollain tavalla vauhdikas teos, jossa ihmiset keskiössä. Pidin tyylisä. Loppua kohden tehty näkokulman vaihdos on mielestäni oikein hyvä, mutta sitten vaihdoksia tulee vähän liikaa, ja osasta ei saa kunnolla selvää kenestä on kyse. Yleisesti kuitenkiin hyvä teos, jota voin suositella. En itse juuri nykyään lue "vakavaa" kaunokirjallisuutta, joten en tiedä tartunko itse Kähkösen uuteen Finlandian voittaneeseen teokseen, mutten pistä vastaan jos joskus tulee lukupiirissä luettua.

Kun Graniittimies oli ehdolla, Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät voitti Finlandiapalkinnon. Aikanaan tykkäsin paljon siitä, mutta viimeksi sen lukeminen tuntui mahdottoman puuduttavalta. Ehkä sinä vuonna arvostelijat arvostivat tulevaisuuden (ja nykyisyyden) monimutkaisen kaaoksen kuvaamista runsaudella, mutta kaunokirjallisena teoksena tämä Kähkösen Graniittimies tuntui paljon lähestyttävämmältä ja luettavammalta.

Kiinnostavaa roolia, mikä on nepsy-diagnoosien suhde ympäristömme vaatimuksiin.

En olekaan lukenut aiemmin mitään Tapani Baggelta, ja siten ehkä erikoista lukea saman tien kirjoitusopas. Siitä oli jonkin verran apua.

Riimittelyt ei ehkä mene käännettynä nappiin, mutta ultrasöpö.

Good, wholesome, but not without heavy topics such as shame and overcoming it.

Hieman trillerimäinen tarina, jossa selvitetään kuolleen keskimmäisen tyttären kautta koko perheen historia. Teemoina ulkopuolisuus, syrjintä, puhumattomuus. Paikoin kirja lepää ehkä vähemmän yllättävien teemojen varassa, mutta silti yllättää lopussa.

<spoiler>Hiljaisuus tappaa. Loppu tuntui epärealistisen toiveikkaalta. Toki se on myös melko avoin, sillä perheenjäsenet eivät tiedä koko kuvaa, minkä lukija tietää. Yleensä kuitenkaan vanhemmat eivät voi kantaa sitä suurta syyllisyyttä, joka heille kuuluu näin selkeästä yhden lapsen suosimisesta. On vaikea nähdä, miten sisarukset eivät etenkin aikuisena näkisi tätä tilannetta "en kelvannut vanhemmilleni ennen kuin heidän suosikkilapsensa kuoli". Mutta tarinan selkeä opetus on, että asioista pitää puhua. Puhuattomuuden takia vanhemmat tuhosivat lapsensa mahdollisuudet normaaliin lapsuuteen.</spoiler>

Keskimäärin ilahduttava teos. Antologian luonteeseen kuuluu, että tarinat eivät ole tasavahvoja. Teos olisi kaivannut vähän graafisen suunnittelun näkymää. Alun tekstit koko sivun levyisenä eivät ole kovin luettavia. 

Elämän unelmien muuttumisen kuvaamisessa oli jonkinlaista ymmärrystä ja taidokkuutta, mutta keskimäärin hyvin väljähtänyt olo. Kevyttä viihdettä on toki hyvä lukea joskus, mutta tää tuntui jo paikoin vähän sisällöttlmältä. Paljetit ja biisien nimet ei riitä. Euroviisuihin kuuluu myös draamaa. 
Tätä voisi varmaan lukea nuoretkin.