If you ask, she must answer. A steerswoman's knowledge is shared with any who request …
Ihan OK
No rating
Törmäsin tähän kirjaan hurjan hypetyksen kautta ja siihen verrattuna lukukokemus oli aika meh. Fantsua, jossa maailmanrakennuksessa on yksi erikoinen koukku, jonka ympärillä juoni pyörii. Taustalla olevaan mysteeriin vihjataan kuitenkin niin vahvasti, että arvailin oikeaan suuntaan jo alkupäässä. Kirjoittajalta pitäisi kieltää sanan "presently" käyttö.
Keskinkertainen novellikokoelma lähinnä faneille. Vain yksi kirjoittaja vaikutti tuntevan lähdemateriaalin ja yksi novelleista oli niin kauheaa kieltä, että en pystynyt lukemaan sitä. Yhteensä neljä novellia: kaksi keskinkertaista, yksi surkea ja yksi hyvä. Hankin tämän lähdemateriaaliksi ja siihen se toimi ihan hyvin.
Tapani Kilpeläinen on pitkän linjan filosofian suomentaja, joten on hieman hämmentävää, miten huonoa tämän kirjan kieli on. Vastaan on tullut ainakin yksi puhdas anglismi, keskeisiä käsitteitä ei ole edes yritetty kääntää (englanninkielinen pre-etuliite on jätetty sellaisenaan osaksi käsitettä) ja lauseita on usein vaikea seurata. Viimeisin voisi olla alkutekstin ongelma, mutta muista ongelmista on vaikea syyttää kirjoittajaa.
Kirjassa vilisee tunnettuja historiallisia hahmoja, mutta osa heistä on saanut salanimen. Miksi Russell esiintyy omalla nimellään, mutta Wittgenstein ei? En ole vielä keksinyt, mihin valinta perustuu.
2009 julkaistiin eka kertaa tämä lyhentämätön versio. Ekasta käännöksestä oli jätetty pois jotain kohtia moraalisen paheksunnan takia (esim. luku lesboudesta), mutta suuren osa leikatuista osista voi kyllä jättää huoletta lukematta. Esimerkiksi yksityiskohtainen analyysi Beauvoirin aikalaiskirjallisuudesta ei kauheasti aukene näin vajaa vuosisata myöhemmin toisella kielellä luettuna.
Moni asia kirjassa sen sijaan ei ole vanhentunut lainkaan, mikä on joko uskomaton saavutus Beauvoirilta tai uskomaton epäonnistuminen meiltä muilta.
Mitä olisit valmis tekemään tunteaksesi auringon ihollasi? Koskettaaksesi toista ihmistä?
Vuonna 2466 köyhälistö on säilötty …
Hieman häiritsee, että kirja perustuu rasistiselle troopille: maailmassa ei ole ylikansoitusta ja monessa paikassa syntyvyys on alle kuolleisuuden. Sen sijaan, rikkaat ihmiset käyttävät liian suuren osan maailman resursseista.
Kirja toimisi ihan hyvin myös niin, että se toisi ilmi, miten sen yhteiskunta on rikkaiden ihmisten vallankäytön tulosta. Maailma olisi silloin ehkä hieman eri näköinen kuin kirjassa nyt: suurin osa käytettävissä olevista kehoista olisi ruskeita, koska ne olisi pakkolunastettu köyhiltä.
Her city is under siege. The zombies are coming back. And all Nona wants is …
Luulen, että sain tarpeekseni avaruusnekromansereista. Kerronta tässä kirjassa on loppua kohti edellistäkin sekavampaa, mikä ei itsessään ole vielä huono juttu - tykkään kirjoista, jotka haastavat lukijan. Huomasin vain, ettei tapahtumien taustalla oleva mysteeri jaksa enää kiinnostaa.
Centuries after the last humans left Earth, the Exodus Fleet is a living relic, a …
Kulttuurintutkimusfiktiota avaruudessa
No rating
Enemmän ensimmäisen kuin toisen kaltainen. Tässäkään kirjassa ei tapahdu paljoa, mutta joukko ihmisiä (ja ei-ihmisiä) pohtii, millaista on olla ihminen kulttuurissa.
On a warm March night in 2083, Judy Wallach-Stevens wakes to a warning of unknown …
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat …
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat ensimmäistä kohtaamista muiden tietoisten olentojen kanssa. Watsin Blindsightissa ei olla varmoja edes siitä, ovatko kohdatut olennot tietoisia. Chiangin Story of your Lifessa on epäselvää, miten muodostaa yhteinen kommunikaatiometodi – ja asialla on varsin pätevä kielitieteilijä. Jopa Chambersin Wayfarers-sarjassa ensimmäinen kohtaaminen muuten varsin inhimillisten avaruusolentojen kanssa sisältää perustavan väärinymmärryksen siitä, mitä kieli on.
On vaikea lukea kirjan kuvausta perustavalla tavalla erilaisista olennoista, kun koko ajan mielessä kummittelee ajatus siitä, että erilaisista kulttuureista tulleilla ihmisillä on enemmän vaikeuksia ymmärtää toisiaan.
Epäilemättä huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut
No rating
Hankin tämän kirjan tutkimustarkoituksessa Mage: The Ascension -peliäni varten. Luin kirjan loppuun siinä toivossa, että siitä olisi jotain hyötyä.
Kirja on kirjoitettu huonosti niin monella tapaa, että on vaikea kuvailla niitä kaikkia. Hahmot ovat stereotyyppisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten kirja on syrjivä suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Naiset ovat "ei tyypillisellä tavoilla kauniita" – tai pahoja. Miesten kehoissa "väreilee" lihaksia, paitsi jos he ovat lihavia, jolloin he ovat pahoja. Paha juonittelija-hahmo lukee kesken kirjan Machiavellin Ruhtinasta ja mietiskelee itsekseen, miten opettavainen kirja on.
Kaikki antagonistit ovat pahoja ja tyhmiä. Heillä on liian kiire kamppailla keskenään (ei mistään ilmeisestä syystä, lähinnä vain koska he ovat pahoja), jotta he olisivat tehokas vastarinta protagonisteille, mutta onneksi deus ex machina pelastaa heidät lopuksi, jotta kirjan juoni voi jatkua sarjan seuraavassa osassa.
Keskellä kirjaa on pitkä kohtaus, jossa kaksi hahmoa pitää monologia toisilleen (ei siis dialogia), jossa he selittävät vuorotellen toisilleen maailman salaisuuksia, jotka kumpikin tietää …
Hankin tämän kirjan tutkimustarkoituksessa Mage: The Ascension -peliäni varten. Luin kirjan loppuun siinä toivossa, että siitä olisi jotain hyötyä.
Kirja on kirjoitettu huonosti niin monella tapaa, että on vaikea kuvailla niitä kaikkia. Hahmot ovat stereotyyppisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten kirja on syrjivä suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Naiset ovat "ei tyypillisellä tavoilla kauniita" – tai pahoja. Miesten kehoissa "väreilee" lihaksia, paitsi jos he ovat lihavia, jolloin he ovat pahoja. Paha juonittelija-hahmo lukee kesken kirjan Machiavellin Ruhtinasta ja mietiskelee itsekseen, miten opettavainen kirja on.
Kaikki antagonistit ovat pahoja ja tyhmiä. Heillä on liian kiire kamppailla keskenään (ei mistään ilmeisestä syystä, lähinnä vain koska he ovat pahoja), jotta he olisivat tehokas vastarinta protagonisteille, mutta onneksi deus ex machina pelastaa heidät lopuksi, jotta kirjan juoni voi jatkua sarjan seuraavassa osassa.
Keskellä kirjaa on pitkä kohtaus, jossa kaksi hahmoa pitää monologia toisilleen (ei siis dialogia), jossa he selittävät vuorotellen toisilleen maailman salaisuuksia, jotka kumpikin tietää jo ennalta.
Teknologialla on keskeinen rooli maailmassa, mutta kirjoittaja ei ymmärrä sitä, joten kaikki kuvaukset ovat huvittavalla tavalla kummallisia. CPU on synonyymi kaikille tietokoneille ja niiden kaikille eri osille. Huipputeknologinen salaliitto kommunikoi keskenään faxeilla. Lempikommettini kiireiseltä kyborgilta: "I'm busy with computer codings." Toinen kyborgi "keyboarded his communication link".
Kirjan juoni lähtee liikkeelle siitä, että huipputurvallisessa salaisessa tukikohdassa pidetty protagonisti valssaa ulos sellistään kahdesta syystä:
Hän pystyy hallitsemaan teknologiaa ajatuksen voimalla – hänen vangitsijansa tietävät tämän, mutta pitävät häntä silti elektronisten lukkojen takana.
Henkilöstönvaihto on myöhässä, joten kaikki edellisen vuoron henkilöstö (ml. vartijat) vain lähtevät paikalta, jättäen koko tukikohdan tyhjilleen.
Tavallaan kirjan lukeminen oli aika voimaannuttavaa. Tämä on kirja, jonka joku on kirjoittanut rahaa vastaan. En ole kummoinen kirjoittaja, mutta olen aika varma että pystyisin parempaan.
