Törmäsin tähän kirjaan hurjan hypetyksen kautta ja siihen verrattuna lukukokemus oli aika meh. Fantsua, jossa maailmanrakennuksessa on yksi erikoinen koukku, jonka ympärillä juoni pyörii. Taustalla olevaan mysteeriin vihjataan kuitenkin niin vahvasti, että arvailin oikeaan suuntaan jo alkupäässä. Kirjoittajalta pitäisi kieltää sanan "presently" käyttö.
Reviews and Comments
This link opens in a pop-up window
jonne reviewed The Steerswoman by Rosemary Kirstein (The Steerswoman, Book 1)
jonne finished reading Melody Through the Mirrorshade Lens by Danielle Lauzon
Keskinkertainen novellikokoelma lähinnä faneille. Vain yksi kirjoittaja vaikutti tuntevan lähdemateriaalin ja yksi novelleista oli niin kauheaa kieltä, että en pystynyt lukemaan sitä. Yhteensä neljä novellia: kaksi keskinkertaista, yksi surkea ja yksi hyvä. Hankin tämän lähdemateriaaliksi ja siihen se toimi ihan hyvin.
jonne commented on Pelien filosofia: Toimijuus taiteena by C. Thi Nguyen
Tapani Kilpeläinen on pitkän linjan filosofian suomentaja, joten on hieman hämmentävää, miten huonoa tämän kirjan kieli on. Vastaan on tullut ainakin yksi puhdas anglismi, keskeisiä käsitteitä ei ole edes yritetty kääntää (englanninkielinen pre-etuliite on jätetty sellaisenaan osaksi käsitettä) ja lauseita on usein vaikea seurata. Viimeisin voisi olla alkutekstin ongelma, mutta muista ongelmista on vaikea syyttää kirjoittajaa.
jonne commented on Kesämaa by Hannu Rajaniemi
Kirjassa vilisee tunnettuja historiallisia hahmoja, mutta osa heistä on saanut salanimen. Miksi Russell esiintyy omalla nimellään, mutta Wittgenstein ei? En ole vielä keksinyt, mihin valinta perustuu.
jonne finished reading Bad Blood by John Carreyrou
jonne commented on Toinen sukupuoli I by Simone de Beauvoir (Toinen sukupuoli, #1)
2009 julkaistiin eka kertaa tämä lyhentämätön versio. Ekasta käännöksestä oli jätetty pois jotain kohtia moraalisen paheksunnan takia (esim. luku lesboudesta), mutta suuren osa leikatuista osista voi kyllä jättää huoletta lukematta. Esimerkiksi yksityiskohtainen analyysi Beauvoirin aikalaiskirjallisuudesta ei kauheasti aukene näin vajaa vuosisata myöhemmin toisella kielellä luettuna.
Moni asia kirjassa sen sijaan ei ole vanhentunut lainkaan, mikä on joko uskomaton saavutus Beauvoirilta tai uskomaton epäonnistuminen meiltä muilta.
jonne commented on Viides vuodenaika by N. K. Jemisin (Murtunut maailma, #1)
Hieman häiritsee, että kirja perustuu rasistiselle troopille: maailmassa ei ole ylikansoitusta ja monessa paikassa syntyvyys on alle kuolleisuuden. Sen sijaan, rikkaat ihmiset käyttävät liian suuren osan maailman resursseista.
Kirja toimisi ihan hyvin myös niin, että se toisi ilmi, miten sen yhteiskunta on rikkaiden ihmisten vallankäytön tulosta. Maailma olisi silloin ehkä hieman eri näköinen kuin kirjassa nyt: suurin osa käytettävissä olevista kehoista olisi ruskeita, koska ne olisi pakkolunastettu köyhiltä.
jonne commented on Nona the Ninth by Tamsyn Muir (The Locked Tomb, #3)
Luulen, että sain tarpeekseni avaruusnekromansereista. Kerronta tässä kirjassa on loppua kohti edellistäkin sekavampaa, mikä ei itsessään ole vielä huono juttu - tykkään kirjoista, jotka haastavat lukijan. Huomasin vain, ettei tapahtumien taustalla oleva mysteeri jaksa enää kiinnostaa.
jonne reviewed Record of a Spaceborn Few by Becky Chambers (Wayfarers, #3)
Kulttuurintutkimusfiktiota avaruudessa
Enemmän ensimmäisen kuin toisen kaltainen. Tässäkään kirjassa ei tapahdu paljoa, mutta joukko ihmisiä (ja ei-ihmisiä) pohtii, millaista on olla ihminen kulttuurissa.
Tieteisfiktiota, jossa tiede on etnologia.
jonne commented on Sarasvatin hiekkaa by Risto Isomäki
jonne commented on Record of a Spaceborn Few by Becky Chambers (Wayfarers, #3)
Paljon edeltäjää parempi. Lukiessa on häirinnyt kaksi suhteellisen yhdentekevää asiaa:
-
Vakaa useamman tähden järjestelmä.
-
Vaihtoon perustuva ihmisyhteiskunta, jolla ei ole vakiintunutta vaihdon välinettä tai velkajärjestelmää.
jonne commented on A Half-Built Garden by Ruthanna Emrys
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat …
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat ensimmäistä kohtaamista muiden tietoisten olentojen kanssa. Watsin Blindsightissa ei olla varmoja edes siitä, ovatko kohdatut olennot tietoisia. Chiangin Story of your Lifessa on epäselvää, miten muodostaa yhteinen kommunikaatiometodi – ja asialla on varsin pätevä kielitieteilijä. Jopa Chambersin Wayfarers-sarjassa ensimmäinen kohtaaminen muuten varsin inhimillisten avaruusolentojen kanssa sisältää perustavan väärinymmärryksen siitä, mitä kieli on.
On vaikea lukea kirjan kuvausta perustavalla tavalla erilaisista olennoista, kun koko ajan mielessä kummittelee ajatus siitä, että erilaisista kulttuureista tulleilla ihmisillä on enemmän vaikeuksia ymmärtää toisiaan.