jonne commented on A Half-Built Garden by Ruthanna Emrys
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat …
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat ensimmäistä kohtaamista muiden tietoisten olentojen kanssa. Watsin Blindsightissa ei olla varmoja edes siitä, ovatko kohdatut olennot tietoisia. Chiangin Story of your Lifessa on epäselvää, miten muodostaa yhteinen kommunikaatiometodi – ja asialla on varsin pätevä kielitieteilijä. Jopa Chambersin Wayfarers-sarjassa ensimmäinen kohtaaminen muuten varsin inhimillisten avaruusolentojen kanssa sisältää perustavan väärinymmärryksen siitä, mitä kieli on.
On vaikea lukea kirjan kuvausta perustavalla tavalla erilaisista olennoista, kun koko ajan mielessä kummittelee ajatus siitä, että erilaisista kulttuureista tulleilla ihmisillä on enemmän vaikeuksia ymmärtää toisiaan.