jonne finished reading The Hydrogen Sonata by Iain M. Banks
The Hydrogen Sonata by Iain M. Banks
The Hydrogen Sonata is a science fiction novel by Scottish author Iain M. Banks, set in his techno-utopian Culture universe. …
This link opens in a pop-up window
The Hydrogen Sonata is a science fiction novel by Scottish author Iain M. Banks, set in his techno-utopian Culture universe. …
It begins in the realm of the Real, where matter still matters.
It begins with a murder.
And it will …
Hieman häiritsee, että kirja perustuu rasistiselle troopille: maailmassa ei ole ylikansoitusta ja monessa paikassa syntyvyys on alle kuolleisuuden. Sen sijaan, rikkaat ihmiset käyttävät liian suuren osan maailman resursseista.
Kirja toimisi ihan hyvin myös niin, että se toisi ilmi, miten sen yhteiskunta on rikkaiden ihmisten vallankäytön tulosta. Maailma olisi silloin ehkä hieman eri näköinen kuin kirjassa nyt: suurin osa käytettävissä olevista kehoista olisi ruskeita, koska ne olisi pakkolunastettu köyhiltä.
Luulen, että sain tarpeekseni avaruusnekromansereista. Kerronta tässä kirjassa on loppua kohti edellistäkin sekavampaa, mikä ei itsessään ole vielä huono juttu - tykkään kirjoista, jotka haastavat lukijan. Huomasin vain, ettei tapahtumien taustalla oleva mysteeri jaksa enää kiinnostaa.
Her city is under siege. The zombies are coming back. And all Nona wants is a birthday party. In many …
Centuries after the last humans left Earth, the Exodus Fleet is a living relic, a place many are from but …
Enemmän ensimmäisen kuin toisen kaltainen. Tässäkään kirjassa ei tapahdu paljoa, mutta joukko ihmisiä (ja ei-ihmisiä) pohtii, millaista on olla ihminen kulttuurissa.
Tieteisfiktiota, jossa tiede on etnologia.
Paljon edeltäjää parempi. Lukiessa on häirinnyt kaksi suhteellisen yhdentekevää asiaa:
Vakaa useamman tähden järjestelmä.
Vaihtoon perustuva ihmisyhteiskunta, jolla ei ole vakiintunutta vaihdon välinettä tai velkajärjestelmää.
@Stoori Eikö tämä ole se roolipelikirja? Ajattelitko pelata vai nauttia siitä vain kirjallisuutena?
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat …
Olen yrittänyt lukea tätä kirjaa jo jonkin aikaa, mutta minulla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Koko kirjan pointtina on kohtaaminen avaruusolioiden kanssa, mutta valitettavasti se ei kuvaa kulttuurista kohtaamista kovin hyvin. Avaruusoliot laskeutuvat maan päälle – tietysti Yhdysvaltoihin – ja puhuvat täydellistä amerikanenglantia ilman sen suurempia ongelmia. Jutustelu sujuu ihmisten kanssa, koska he ovat matkalla katsoneet avaruuteen lähetettyä mediaa. Ihmisiä ymmärtää siis ongelmitta, kunhan katsoo kaikki kaudet Friendejä.
Avaruusoliot ovat avaruudessa asemilla asuva symbioosissa elävä yhdistelmä kahdenlaisia ötököitä, mutta ilmeisesti tämä ei tuota kulttuurisia ongelmia ymmärtää planeetalla asuvia ihmisapinoita. Ensimmäinen varsinainen konfliktin paikka on, kun avaruusolioiden pitäisi osata käyttää kaikista oikeita persoonapronomineja. En halua vähätellä niiden tärkeyttä joidenkin ihmisten identiteetille, mutta kyse on jotenkin niin amerikkalaisesta ongelmasta, että se on täältä Suomesta katsottuna hieman kummallinen. Avaruusoliot tietysti selviytyvät ongelmasta, todennäköisesti paremmin kuin monet suomea puhuvat ihmiset, joille sukupuolitetut personaapronomit tuottavat tyypillisesti ongelmia.
Vaikea olla vertaamatta tätä kirjaa muihin kirjoihin, jotka kuvaavat ensimmäistä kohtaamista muiden tietoisten olentojen kanssa. Watsin Blindsightissa ei olla varmoja edes siitä, ovatko kohdatut olennot tietoisia. Chiangin Story of your Lifessa on epäselvää, miten muodostaa yhteinen kommunikaatiometodi – ja asialla on varsin pätevä kielitieteilijä. Jopa Chambersin Wayfarers-sarjassa ensimmäinen kohtaaminen muuten varsin inhimillisten avaruusolentojen kanssa sisältää perustavan väärinymmärryksen siitä, mitä kieli on.
On vaikea lukea kirjan kuvausta perustavalla tavalla erilaisista olennoista, kun koko ajan mielessä kummittelee ajatus siitä, että erilaisista kulttuureista tulleilla ihmisillä on enemmän vaikeuksia ymmärtää toisiaan.