Kirjan johtopäätökset tuntuvat jotenkin lievältä pettymykseltä argumentaatio-osioiden jälkeen.

Rewired argumentoi voimakkaasti, että uudet viestintäkeinot kuten sosiaalisen median sovellukset, pelit ja muut appit vaikuttavat aivoihimme monella hyvin epäsuotuisalla tavalla. Keskittymiskykymme lyhenee jatkuvan stimulaation seurauksena. Emme pysty enää sietämään pitkästymistä juuri lainkaan, joten käytämme appeja distraktioina - nämä apit kuitenkin lisäävät negatiivisia tunnetilojamme. Kirja esittää väitteen, että nuorilla aikuisilla on todettu olevan nykyään keskittymiskyky keskimäärin lähempänä tyypillisesti kolmevuotiaiden tasolla, kuin aikuisten!

Kirja argumentoi, että mediateknologiat häiritsevät aivojamme monella tasolla ja ajaa meitä tahattomaan multitaskaamiseen. Superstimulus on myös hyvin addiktoivaa.

Johtopäätökset jättävät ehkä hivenen kysymyksiä: yritä käyttää puhelinta vähemmän, ajattele omia tavoitteitasi, ajattele ennen kuin postaat mitään verkossa, oletko pysynyt hyvissä väleissä läheistesi ja välittömän ystäväpiirisi kanssa? Kirjoittaja ehdottaa, että olisi hyvä olla jokin suunnitelma tämän kaiken eteen. Kirja kuitenkin jättää lukijan tehtäväksi purkaa tämä joksikin käytännön tason asiaksi.

Toinen kysymys on, että kirja loppupuolella jotenkin vihjaa, että ongelma on vain viihdytetyksi tulemisen suhteesta kriittiseen digi-media-lukutaitoon - kuitenkin argumentaatio-osioissa painotetaan aika paljon aivojen mukautumisen ongelmia digitaaliseen viestintäympäristöön. Kumpaa tämä nyt sitten oikein on?