Kepeää ja hauskaa huumorifantasiaa. Takakannessakin mainittu Terry Pratchett on ihan hyvä vertailukohta, kotimaasta tuli jotenkin mieleen Jarkko Martikaisen varhaisempi laululyriikka (tätäkään vertauskohtaa en itse keksinyt, mutta en saanut sitä päästäni kirjaa lukiessa). Hieman enemmän olisi voinut hahmoja syventää, ja kauhean syvällinen kirja ei ehkä muutenkaan ole, mutta Saarisen kielen käyttö on värikästä, tarinan käänteet hauskoja, ja kerronta muutenkin sujuvaa.