User Profile

@henrik odottelee hyllyllä pitkän lukujonon keskellä jossain ':)

Keskiajan Tallinnassa apteekkari Melchior on ratkonut jo monta rikosta. Nyt häneltä tullaan pyytämään, että hän selvittäisi kuka murhasi nuoren aatelispojan ja miksi. Syyllinen näyttää selvältä, mutta epäilyksiä on. Melchior muuttaa taloon jossa murha tehtiin ja alkaa nuuskia.

Tapaus imaisi mukaansa ja oli oikein viihdyttävä. Hyvä että alkuun oli laitettu talon pohjapiirros, siihen tuli palattua monta kertaa.

Hautausmaan hoitaja Violette siistii hautoja, hoitaa puutarhaa ja tarjoaa lohtua omaisille. Violetten ja hänen lähipiirinsä elämäntarinat avautuvat vähitellen eri näkökulmista ja takaumien kautta. Elämässä asiat eivät mene yksinkertaisesti ja ihmissuhteet ovat upeita ja kipeitä.

En yleensä lue tällaisia kirjoja ja se tupsahti lukupinoon vähän yllättäen, olin jonkin suosituksen perusteella sen joskus varannut. Kirja oli lempeä ja mietiskelevä kunnes juonenkäänne toi mukaan mysteerin, joka sai ahmimaan sen loppuun. Kirjassa kuvattiin monenlaisia henkilöitä, niin mukavia kuin ikäviä, mutta vähitellen kaikkien taustat paljastetaan ja useimpiin voi suhtautua empatialla, armollisesti. Elämää jo nähneenä lukijana samaa armollisuutta voi näin kohdistaa myös itseensä.

Eniten ihmetyttivät ranskalaisella hautausmaalla pyörivät kissat ja koirat.

Tieteilijät ovat löytäneet mahtavan tavan tuottaa ilmaista energiaa rinnakkaisuniversumin avulla. Rinnnakkaismaailman asukkaat tuntuvat oikein tarjoavan sitä. Valitettavasti hommassa tuntuu olevan vakavia jopa eksistentiaalisia riskejä, joita ei haluta ottaa vakavasti.

Tarinassa oli "hauskoja" rinnastuksia nykyajassakin tutulle don't look up -mentaliteetille. Hyödyllisistä mutta tuhoavista asioista ei haluta luopua. Rinnakkaisuniversumilaisten esittely ja näkökulma oli mielenkiintoinen mutta jäi puolitiehen. Liikaa tiedeukkojen tylsää papatusta tai ihan jonninjoutavaa ja mitenkään tarinaa eteenpäin viemätöntä selittelyä. Kaikkein kauhein osuus oli tietysti kuussa asuvien ihmisten kuvaus nakuiluineen. Kaksi naispuolista päähahmoa ja heidän älynsä kuvattiin jotenkin hyvin erikoisiksi ja erityisiksi muiden joukossa.

Black Sun -kirjalle jatkoa. Ikuinen hämärä vallitsee Tovassa ja vanhat liittoumat rakoilevat. Meridian ajautuu väistämättä kohti valon ja pimeyden yhteenottoa.

Liikaa hahmoja joilla vähän liian samanlaiset nimet, en pysynyt ihan kärryillä missä mennään.

Suoraa jatkoa Network Effectille, jossa Murhabotti ihmisineen selvitteli siirtokunnan asioita planeetan pinnalla.

Toinen yhtiö ei vaan luovuta vaan haluaa kaikki asukkaat orjatyöläisiksi, mitä Murhabotin ihmiset haluavat estää. Siirtokunnan historiasta selviää uusia asioita ja täytyy lähteä tuntematonta kohti. Murhabotti itse ei ole oikein kunnossa.

Kirja lähti liikkeelle melko täysillä ja selittelemättä. Oli niin paljon erilaisia tunneleita ja hangaareja että vähän jo eksyin niihin. Ehkä ei ihan paras sarjassa.

Maailmassa luonnonkatastrofit seuraavat toisiaan ja presidentti muuttuu yhä itsevaltaisemmaksi ja hallinto tiedevastaisemmaksi. Leskeksi jäänyt astrobiologi yrittää selvitä arjesta yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa, joka kokee maailman hyvin eri tavalla kuin muut. Robinia ahdistavat eläinten sukupuutot eikä hän ymmärrä, miksei kukaan välitä ja tee mitään. Häntä kiusataan koulussa, isänsä yrittää tehdä tutkimusta. He käyvät iltaisin erilaisilla planeetoilla. Robin pääsee mukaan kokeelliseen neuropalaute-hoitoon.

Teksti oli lyhyinä lukuina, samat sanat toistuivat usein, tyyli tuntui loitsulta. Eksoplaneettoja, avaruuden hiljaisuus ja rakkautta maapalloomme ja sen ihmeelliseen elämään - teemat olivat minulle hyvin mieluisat. Kirjan kuvaama USA tuntuu jo olevan täällä.

Talvipäivänseisaus lähestyy ja Tovan pyhässä kaupungissa valmistaudutaan juhlaan, jonka kruunaa harvinainen auringonpimennys. Tovaa kohti lähtee myös Teekin salaiselta saarelta kotoisin oleva purjehtijanainen, joka on saanut tehtävän kuljettaa salaperäinen nuori mies perille ennen juhlan alkua.

Henkilöistä paljastuu matkan aikana uusia puolia niin toisilleen kuin itselleenkin ja tarinan huipennuttua tietysti kirja loppuu, koska kyseessä on trilogian ensimmäinen osa.

Viihdyttävä, synkkä ja hurjakin.

Pappi Peter jättää rakkaan vaimonsa Englantiin kissan kanssa ja lähtee viemään Raamatun ilosanomaa kaukaiselle planeetalle. Maapallo kulkee sillä aikaa kohti maailmanloppua.

Kauniisti kuvattu tarina rakkaudesta ja siitä riittääkö se ulottumaan todellisuudesta toiseen. Omaan makuun ehkä vähän liian rauhallinen ja pohdiskeleva tyyli. Alienit olivat ihan kiinnostavia.

Maameren tarinoita en nuorena lukenut, jostain ihan eri yhteydestä bongasin Holvihaudat ja päätin lukea. Oikeana päivänä syntynyt pikkutyttö saa jatkaa papitarten jälleensyntymisen linjaa ja hänet vihitään vartioimaan pimeitä käytäviä ja holveja maan alla. Missä ei ketään saisi olla, löytyy mies, jonka oikeastaan pitäisi menettää henkensä, mutta Tenar säästää hänet.

Pimeiden, kosteiden käytävien tunnelma välittyi hyvin. Perinne painaa, pääseekö siitä irti?

Ihmiskunta on sodassa Valloittajien kanssa. Eri paikkoihin tehdään sabotaaseja ja hyökkäyksiä. Vieraalla kielellä, jota kutsutaan Babel-17:ksi, lähetetyt viestit liittyvät jotenkin hyökkäyksiin. Runoilija ja kapteeni Rydra Wong on opiskellut kieltä ja ymmärtää sen antavan puhujalleen erityisiä ajattelun voimia. Hän saa selville missä seuraavat hyökkäykset tulevat tapahtumaan ja lähtee pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Taisin kuulla tästä kirjasta Embassytownin liittyen: ehkä, tai selvästikin, sen innoittajana. Kieli muovaa ajattelua, molemmat kirjat kuvaavat sitä (samoin kuin Arrival).

Kirjassa on hauskoja ideoita kuten että avaruusaluksen miehistöön täytyy kuulua aistijoita, jotka ovat ruumiittomia kuolleita. Normaalisti niiden kanssa täytyy puhua eräänlaisella puhelimella, koska ihminen ei pysty muistamaan mitä ruumiittomat sanovat. Rydra on opetellut toistamaan niiden sanat itselleen baskiksi ja muistaa ne lauseet.

Suomikin mainittu.