Reviews and Comments

Keinoihminen QED herää hylätyllä rautatieasemalla ihmisen kanssa eikä muista mitään, varsinkaan erästä asiaa jonka ajattelu aiheuttaa kipua. Ihminen painostaa robottia muistamaan itse. Vähitellen aukeaa taustatarina tietämisen nelikentän kautta: mitä tietää tietävänsä, mitä ei tiedä ja tietää ettei tiedä, jne.

Kirjassa pohditaan tietoisuutta, yhteyttä muihin, historiaa ja unohtamista, tekoälyn oikeuksia, ihmisen tyhmyyttä.

Mielestäni hienosti kuviteltu millainen keinotekoinen tietoisuus voisi olla.

Ikirouta sulaa ja jäästä paljastuu virus, joka muuntaa sisäelimiä toisiksi elimiksi. Alkaa pandemian ja kuolemabisneksen aika.

Kirja koostuu ikäänkuin toisiinsa liittyvistä novelleista, jotka ovat melko sydäntäsärkeviä. Virukseen sairastuvat ensiksi vain lapset, ja jotkut lähetetään ennen luonnollista loppua huvipuistoon ja vuoristorataan, jonka tiukat kurvit aiheuttavat nopeamman ja tuskattomamman lopun. Ym.

Pelkäsin että tämä on nyt koko kirja vain pandemiasynkistelyä, mutta loppua kohti teemaksi nousi uuden alun löytäminen ja parempi tulevaisuus.

Hienosti kirjoitettu ja pohdiskeleva.

Nuori mies pestautuu puolivahingossa ja isäänsä vastaan kapinoiden liikkuvaan jalkaväkeen yhteiskunnassa, jossa vain armeijan suorittaneet saavat äänestää. Kirja kuvaa Ricon koulutusta ja opiskelua ja vähän taisteluakin ötököitä vastaan, mutta varsinainen seikkailukirja tämä ei ole. Enemmänkin sota- ja yhteiskuntapohdintaa, ja tietty rohkeiden taistelijoiden ja joukon yhtenäisyyden ylistystä.

Kirjassa oli jo taisteluhaarniskat ja pudotukset kapselissa planeetalle.

Kerrontatyyli oli hauska ja humoristinen, itseironinenkin.

Vähän tylsä omaan makuun, mutta tulipa luettua klassikkona.

Sotatraumoista kärsivä äiti on vetäytynyt asumaan vuorenluolaan pienen poikansa kanssa, hän yrittää suojella poikaansa maailmalta. Vuoren vieressä on hieno aidattu asuinalue, jossa asuu toinen äiti, joka elää sisältä kuollutta hienostoelämää oman pienen poikansa kanssa. Pojat kohtaavat ja äitien elämät muuttuvat väistämättä. Kumpikin yrittää parhaansa, mutta katastrofia ei voi välttää.

Kirjan kieli on runollista, jopa hypnoottista, kuvatessaan mielen särkymistä. Juoni pohjautuu Beowulfin vanhaan tarinaan.

Kertomus roikkuu tikarina sydämessä vielä pitkään. Luin sen elämäntilanteessa jossa omasta lapsesta täytyy päästää irti ja antaa hänen lentää omin siivin.

Tulevaisuudessa Maassa on suunnilleen kaksi valtiota, jotka ovat vihollisuuksissa keskenään. Sitten on vaikutusvaltainen Cuskien sukuyritys, jonka eräs nuori jäsen Minerva on lähtenyt perustamaan yksin siirtokuntaa Titaniin, hiljentynyt ja lähettänyt sitten hätäviestin. Laitetaan liikkeelle pelastustehtävä. Tarina alkaa: 17-vuotias Ambrose Cusk herää avaruusaluksesta, syö kakkapillerin ja alkaa tehdä korjauksia aluksen tekoälyn ohjeistamana. Hänelle kerrotaan, että aluksella on toinenkin henkilö, vihollismaan edustaja, samanlainen nuori poika hänkin. Tutustuminen käy melko hitaasti, mutta jollain lailla kuitenkin. Luottamusta tarvitaankin niin itseen kuin toiseen, kun selviää asioita.

Tarina oli mainio mysteeri. Vaikka en ehkä ole kohderyhmää teinipoikien rakkaustarinalle, asia oli kuvattu jotenkin hienosti ja inhimillisesti ja kosketti silti.

(En kyllä usko että lahjakaskaan teini noin vaan uudelleenohjelmoi tekoälyä, mutta menköön.)

Taidemaalari Alicia on tappanut aviomiehensä ja joutunut psykiatriseen hoitolaitokseen. Psykoterapeutti Theo kiinnostuu tapauksesta ja hankkii työpaikan samasta laitoksesta. Alicia ei puhu mitään ja Theo on päättänyt selvittää, miksi.

Mukavan kiero nopealukuinen hömppäjännäri. Terapiaosuudet meinasivat rasittaa lukijaa. Puhutaanko potilaille muka noin alentuvasti ja kiemuraisesti? Tulisin hulluksi tuollaisessa terapiassa.

Käänteen jälkeen piti ahmaista loppu kirja vaikka olisi pitänyt jo nukkua kauan sitten.

Minulle suositeltiin joskus tätä yhtenä Lovecraftin parhaimmista tarinoista ja luin sen silloin englanniksi. Myöhemmin ostin kirjamessuilta suomenkielisen käännöksen.

Koko kertomus on kirjoitettu vakuutteluksi siitä, ettei enempää tutkimusmatkoja pitäisi tuonne tehdä.

Retkikunnan komentaja Dyer vie porukkaansa Antarktikselle. Siellä sitten sattuu ja tapahtuu.

Kirjan alkuosa on hyvin tieteellisen tarkkaa kerrontaa ja raporttia tutkimuksen etenemisestä, leirin pystytyksestä jne. Sitten kun Dyer lähtee toisen tyypin kanssa tutkimaan vielä kauemmas vuoriston taakse, lähtee seikkailu laukalle.

Kertomuksen yksityiskohtaisuus on kyllä ihailtavaa. Tyyliin ilmeisesti kuuluu puhua "nimettömistä kauhuista" ja "hämäristä legendoista" menemättä sen enempää konkretiaan. Dialogia kirjasta ei löydy, koska on matkakertomus.

Klassikko, joskin sen lukemisen jälkeen tarvitaan jotain raikastavaa.

Ps. Käännöksestä on tainnut jäädä puuttumaan alkuperäinen julkaisu-/kirjoitusvuosi, en löytänyt kovin helpolla.

Ohitin kirjan monta kertaa kirjaston hyllyssä, ajattelin että hoh hoijaa, voisiko joku keksiä tylsemmän nimen tieteiskirjalle.

Kerran sitten nappasin sen mukaan ja aloin lukea. Tarinassa olikin sopivasti vierautta ja kummallisuutta että kiinnosti minua. Kapteeni oli päähenkilö, jolle ei muuta nimeä kerrota.

Kannatti napata! (Mutta takakansitekstin muuttaisin)

Nimbus Lambda on nainen, joka matkustaa tähdeltä toiselle, elämästä toiseen, kumppaninaan tekoäly Talamus.

Kirjan ensimmäinen puolisko koostuu lyhyemmistä tarinoista ja toinen puoli on pitempi ja enemmän toimintaa täynnä. Nimbuksen ja Talamuksen matkaaminen toi jotenkin mieleen Kulttuuri-sarjan, vaikkakin ilman Kulttuuria. Nimbus pystyy rakentamaan aluksensa kehdossa itsensä aina uudelleen ja elämään monia elämiä. Kuitenkin, tai siksi, hän ei sopeudu planeetan pinnalle eikä ihmisten joukkoon, vaan on kotonaan vain avaruudessa.

Tykkäsin tunnelmasta ja tarinoinnista, mutta kommentit Nimbuksen kehon rinnoista tuntuivat turhilta ja päälleliimatuilta.

En ole aiemmin lukenut tarinaa Beowulfista, ja kun bongasin tällaisen erikoisen käännöksen, niin täytyi tarttua teokseen.

Tarina menee tälleensä fi.m.wikipedia.org/wiki/Beowulf

Kirja alkaa: Bro! Voiko olla pitämättä?

Kalifornialaisesta pikkukaupungista kotoisin oleva Richard hakee ja pääsee vermontilaiseen pieneen yliopistoon. Hänet otetaan pieneen ja erikoiseen porukkaan lukemaan muinaiskreikkaa. Muilla opiskelijoilla on salaisuus, joka uhkaa paljastua, joten sen varjelemiseksi on tehtävä mitä se vaatii.

Heti kirjan alussa ja takaliepeessäkin oikeastaan kerrottiin mitä tulee tapahtumaan, eikä kirjan pointti olekaan jännittää käännettä vaan seurata miten henkilöt käsittelevät tilannetta ja selviävät tai eivät. Henkilöt päähenkilöä lukuunottamatta ovat rikkaista perheistä. Paljon drinkkejä ja viskiä ja tupakkaa kuluu. Yöt valvotaan ja päivät nukutaan. Kreikkaakin välillä opiskellaan.

Meinasin hermostua jo ensimmäisen sivun pitkiin lauseisiin, että onko tämä liian literäärinen kirja, mutta kyllä tarina sitten tempaisi mukaansa. Eloisaa kieltä, hauskoja tapahtumia kaiken draaman keskellä.

Air Francen lento Pariisista New Yorkiin joutuu turbulenssiin. Kun myrskystä selvitään, käy ilmi että lentokone on kahdentunut. Yksi kone on laskeutunut maaliskuussa kuten piti ja nyt toinen versio tuplaantuneine matkustajineen laskeutuu kesäkuussa.

Kirjassa seurataan muutamia matkustajia ja heidän mutkistuvia elämäntilanteitaan sekä hallinnon yrityksiä selvittää tilanne. Oli hauskasti kirjoitettu, pikku piikkejä sinne tänne. En arvannut mihin kirjoittaja tarinan vie lopulta.

Luin kirjan aika pitkään Liu Cixinin trilogian jälkeen eli en oikein muistanut siitä enää mitään. Tämä kirja kertoo mitä Yun Tianmingille tapahtui Trisolariksessa, ja korkeallehan tässäkin lennetään esikuvansa tapaan. Ihan en pysynyt kärryillä kaikissa moniulotteisissa maailmankaikkeuksissa. Täytyy vain onnitella suomentaja Sainiota suorituksesta.

Aivan identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut onnettomuudessa. Vanhemmat muuttavat toisen tytön ja koiran kanssa rapistuneelle sukumökille karunkauniille majakkasaarelle ja yrittävät saada taas arjesta kiinni.

Sitten tyttö väittää olevansa siskonsa, että eri lapsi kuoli kuin vanhemmat luulivat.

Tarinaa kerrotaan vähän kummankin vanhemman vinkkelistä ja lukija tietää vähän enemmän kuin päähenkilöt, muttei kuitenkaan kaikkea.

Vähän alkoi ärsyttää kun päähenkilöt eivät vain puhuneet keskenään, niin kaikki olisi selvinnyt nopeammin, mutta semmoistahan se aviokriisin keskellä taitaa olla. Lukijan harhaanjohtaminenkaan ei ollut ihan yhtä tyydyttävää kuin toivoin. Ihan ahmaistava mysteeri kumminkin.