Reviews and Comments

Teinityttö saa kutsumuksen lähteä suolaa hakemaan ja myymään, mikä on ollut kansan poikien ja miesten perinteinen juttu. Matkalla hän oppii itsestään uusia asioita joita tiukassa paikassa hyödynnetään. Lopussa luodaan silta sarjan seuraavaan kirjaan.

Tämä ei erityisesti napannut mutta olipa ainakin lyhyt kirja.

Viisi miestä törmäävät raketillaan planeetan pintaan, uppoavat kukkulaan ja yrittävät pelastautua. Samalla kun moottoria korjataan he tekevät tutkimusretkiä outoon maisemaan ja kohtaavat planeetan asukkaitakin.

Kirjailija kuvaa planeetan maisemia ja rakennelmia niin pitkin ja koukeroisin lausein, etten saanut mitään tolkkua mitä siellä on. Kaikenlaista todella outoa ja käsittämätöntä, hieman Lovecraft-tyyliinkin välillä. Tämä olisi ollut helpompi nähdä elokuvana kuin lukea tekstinä.

Varasin kirjan kun olin kuunnellut tekijän haastattelun, ja kai kirjaa oli kehuttukin, vaikutti kiinnostavalta. Kun kirja saapui luettavaksi, epäilin ensin tokko jaksan lukea vuoteen 1938 ja pienelle eteläpohjalaiselle paikkakunnalle sijoittuvaa kirjaa jostain rikosvyyhdestä, jossa puoli kylää oli syytettynä. Olinpa väärässä. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka luin melkein yhdeltä istumalta, mitä nyt vähän piti nukkua ja tehdä töitä välissä. Tarinassa oli koukuttavaa mysteeriä, eloisia hyvin kuvattuja henkilöhahmoja, pikkukylän sisäänlämpiävää mutta myös toinen toisiaan tukevaa elämää, kipeitä koskettavia tapahtumia ja tunteita. Monen monta tarinaa, jotka aukeavat kehyskertomuksena toimivan rikoskertomuksen sisältä. Päähenkilölle on tapahtunut ja tapahtuu jotain, jonka haluaa malttamattomasti saada selville.

Kiitos kirjailijalle upeasta kirjasta, joka jää mieleen häilymään.

Hurjaa menoa vaaleana pikkujunnuna Libyassa ja Syyriassa. Mainioita havaintoja lapsen näkökulmasta. Symppasin perheen äitiä.

Päähenkilö Lea on vasta eronnut ja surkeana. Hän on saanut erossa jonkin verran omaisuutta ja päättää osallistua terapeuttiselle avaruusmatkalle. Perillä odottaa kuitenkin ikäviä yllätyksiä.

Minusta kirja toimi ihan hyvin jännärinä matkailijaporukan selviytymistä kuvatessaan. Itselleni oli kuitenkin liikaa parisuhteen ja oman käyttäytymisen märehdintää, ja jotenkin olisin toivonut vielä viimeistellympää kieltä, tuntui että tämä ei ollut ihan viimeinen versio, siitä piti ottaa yksi tähti pois.

Loppuratkaisu ei minua haitannut.

Pikkukylän asukkaat solahtavat syystä jos toisestakin osaksi sienirihmastoa. Asukkaiden kertomusten kautta käsitellään niin sienten ihmeellisiä ominaisuuksia kuin ympäristötuhoja ja toisaalta inhimillisyyttä monissa muodoissaan. Myöskään alussa mainittua koiraa ei unohdeta.

Nauroin vedet silmissä ja opin uusia asioita. En ihmettele vaikka tämä kirja parantaisi uudenvuoden flunssani.

Päähenkilö Kara on avioeron jälkeen puilla paljailla, mutta pääsee onneksi asumaan vanhaan tuttuun paikkaan, setänsä erikoiseen museoon. Hän ystävystyy naapurin kahvilanpitäjän kanssa ja yhdessä he löytävät museon seinästä reiän, joka vie varsin outoon ja pelottavaan paikkaan.

Kirja alkoi vähän hupsusti ja mietin mikä kauhukirja tämmöinen on. Hieman löysääkin oli, kun esimerkiksi henkilöt kiistelivät sivun verran avaavatko oven vai eivät. Tunnelma kuitenkin tiivistyi varsinkin puolenvälin jälkeen ja kyllä siinä ihan karmivia osuuksia oli. Mukana kissa jolle ei kukaan ala ryppyilemään.

Erikoinen yhdistelmä novelleja - aiheet vaihtelivat sodan lentäjä-ässästä vieraille planeetoille. Tarinat vetivät kyllä mukaansa.

Kirja esittelee välimerellisessä pikkukaupungissa asuvan päähenkilö Marian ja paljastaa vähitellen, miksi hän kärsii kovista kivuista joita meriveden juominen ja meressä uiminen vähän helpottavat. Hän ei ole merenneito vaan merenvartija, erityisiä taitoja omaava ihminen, joka pystyy tyynnyttämään myrskyjä ja ohjaamaan merta. Jotain hämärää ja ikävää hänen menneisyyteensä liittyy, mutta hän saa uuden mahdollisuuden kun häntä pyydetään kouluttamaan uutta nuorta merenvartijaoppilasta.

Kirjan juonessa ei ollut oikeastaan mitään yllättävää, mutta se onnistui tavoittamaan hyvin meren tunnelmia ja kuvaamaan henkilöiden suhteita. Ympäristönsuojelu ja merten puolustaminen oli mukana kiinteästi. Loppu sai jotenkin tässä hetkessä herkistymään. Kiitos ikääntyneestä mutta voimakkaasta päähenkilöstä!

Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa jokin lintuinfluenssan tapainen pandemia on levinnyt eläimistä ihmisiinkin ja tehnyt ilmastonmuutoksen kanssa maapallosta vähäväkisemmän. Paljon eläinlajeja on kuollut sukupuuttoon, jäljellä olevilla on omat suojelijansa, jotka keräävät tietoa ja edistävät lajin mahdollisuuksia. Päähenkilö Laika on ilveksen suojelija, mutta ilveskin alkaa olla aivan sukupuuton partaalla. Silti petovastainen puolue on pääsemässä valtaan ja ääriliikkeen jäsenet marssivat kaduilla.

En ensin pitänyt tekstin vähän dramaattisesta tyylistä, mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän tarinan teemat tekstin takana alkoivat liikuttaa ja koskettaa. Ilveksen metsästystä aiotaan juuri helpottaa lainsäädännöllä. Tarinassa on paljon surua menetetystä, mutta kuitenkin toiveikas pohjavire. Minua surettaa se, millaisessa maailmassa nuoret joutuvat varttumaan, ja toisaalta toivoa antaa se, miten aina on mahdollista tehdä edes jotain paremman maailman eteen.

Käärme-niminen nainen on parantaja, joka käyttää työssään apunaan kolmea jalostettua käärmettä. Ne voivat valmistaa myrkkyrauhasissaan erilaisia lääkkeitä. Kolmas käärmeistä, pikkuinen ja vaaraton unikäärme Ruoho, kuitenkin tapetaan, kun Käärme jättää sen potilaan unta vahtimaan. Käärme ei voi jatkaa parantajana ilman uutta unikäärmettä, mutta kukaan ei oikein osaa tehdä unikäärmeitä, eikä niitä saada lisääntymään laboratorioissa. Hän lähtee matkaan vähän toivottoman idean perässä, tapaa monenlaisia ihmisiä. Hän auttaa muita, joutuu vaikeuksiin ja häntä autetaan.

Rauhallisesti kerrottu mutta ihan jännittäväkin tarina. Päähenkilö kulkee poninsa Viirun ja laukussa kuljetettavien käärmeidensä kanssa paikasta toiseen. Sijoittuu ilmeisesti Maan tulevaisuuteen, jossa ydinsota on käyty ja tietyt paikat ovat radioaktiivisia. Maanulkoisistakin puhutaan, lienevätkö alieneita vai Maan ulkoisien siirtokuntien asukkaita. Henkilöt ovat ihmisiä kaupungista ja aavikolta, luonnonvoimien ja toistensa armoilla.

Siinä missä ensimmäinen osa (jonka tapahtumat olin jo unohtanut) kertoi useiden sukupolvien tarinan Pax-planeetan siirtokunnassa, tämän kirjan tarina kuvaa kuinka Maasta lähetetään uusi porukka Paxiin ja mitä konflikteja se synnyttää. Melko leppoisaa jännärin tynkää, lukuunottamatta jotenkin suhteetonta julmuutta mitä Maassa oli tapahtunut. Pax-planeetta on kyllä kiehtova älykkäine kasveineen.

Tähtienvälisiä avaruusaluksia ohjaa yleensä virheetön tekoäly eikä ihmisvarakapteenin tarvi tehdä mitään. Paitsi kun Shell herää matkaunesta, ihmiskuljetusaluksen tekoäly on pöljiintynyt ja kymmeniä ihmisiä tapettu. Mitä on tapahtunut?

Tarinaa kerrottiin eri näkökulmista ja takaumien kautta. Kirja oli ihan kiva mysteeri, mutta mielestäni tarinanaineksia oli aika paljon eivätkä ne oikein liuenneet soppaan.