Reviews and Comments

Luin kirjan aika pitkään Liu Cixinin trilogian jälkeen eli en oikein muistanut siitä enää mitään. Tämä kirja kertoo mitä Yun Tianmingille tapahtui Trisolariksessa, ja korkeallehan tässäkin lennetään esikuvansa tapaan. Ihan en pysynyt kärryillä kaikissa moniulotteisissa maailmankaikkeuksissa. Täytyy vain onnitella suomentaja Sainiota suorituksesta.

Aivan identtisistä kaksostytöistä toinen on kuollut onnettomuudessa. Vanhemmat muuttavat toisen tytön ja koiran kanssa rapistuneelle sukumökille karunkauniille majakkasaarelle ja yrittävät saada taas arjesta kiinni.

Sitten tyttö väittää olevansa siskonsa, että eri lapsi kuoli kuin vanhemmat luulivat.

Tarinaa kerrotaan vähän kummankin vanhemman vinkkelistä ja lukija tietää vähän enemmän kuin päähenkilöt, muttei kuitenkaan kaikkea.

Vähän alkoi ärsyttää kun päähenkilöt eivät vain puhuneet keskenään, niin kaikki olisi selvinnyt nopeammin, mutta semmoistahan se aviokriisin keskellä taitaa olla. Lukijan harhaanjohtaminenkaan ei ollut ihan yhtä tyydyttävää kuin toivoin. Ihan ahmaistava mysteeri kumminkin.

Lempeitä tuokiokuvia ihmisistä ja ainakin yhdestä varjosta, jotka on suljettu tai pelastettu Hotel Sapiensiin. Maailma ulkopuolella on kaatunut mahdottomuuteensa, ja ihmisistä pitävät huolta nunnan näköiset älyttömät teko-olennot ja Kaitsijat heidän yläpuolellaan. Ihmiset kuuntelevat luentoja ja elelevät. Tapahtumat tekevät ikuisuudesta ajan.

Kirja kuvaa kuvitteellisia tapahtumia Pohjois-Korean lähetettyä ydinohjuksen kohti Yhdysvaltoja. Reilussa tunnissa sen jälkeen koko maailma olisi raunioina kostoiskujen osuessa puolin ja toisin. Maapallo palautuisi ehkä parissakymmenessä tuhannessa vuodessa. Ihmiskunta - tuskin. Skenaario on yhtä erehdystä tai hullua hetkeä vaille valmis. Oikea hyvien yöunten kirja.

Luin Piranesin nyt toisen kerran. Matka oli erilainen nautinto nyt kun tiesin mitä tapahtuu. Kirjassa on niin rauhaisa, epätodellinen tunnelma, ja selitys on ihmeellinen, toivoisi sen olevan totta. Aallot, linnut, loppumattomat salit ja tuhannet patsaat.

Eräänä iltana taivaalla näkyy hienoja vihreitä valoja. Seuraavana päivänä kaikki niitä katselleet ovat sokeita. Eikä siinä kaikki: jonkin kokeen tuloksena kehitetyt kävelevät ja myrkylliset triffidikasvit, joita on kasvatettu rehuksi, karkaavat saroiltaan ja ahdistelevat selviytyneitä. Eikä siinäkään vielä kaikki.

Päähahmo herää klassisesti sairaalasta siteet silmillään ja on yksi harvoista näkevistä. Sitten onkin tarina täynnä liittolaisten ja tarvikkeiden etsintää aina vain vaikeutuvissa olosuhteissa. Kun tarpeeksi monta asiaa menee pieleen, ihmiskunta putoaa nuoraltaan. Liekö toipuminen mahdollista?

Maanpintaa ja viidakkoa ravisuttavat ajoittain valtavat luonnonmullistukset, joiden takia ihmiset ovat joutuneet asumaan lentäviin kasveista muodostettuihin kaupunkeihin. Kasveja ja sitä myöten kaikkea muutakin hallitsevat arkkitehdit. Päähenkilö Ahilya on arkeologi eli hän haluaisi tutkia viidakkoa ja selviytymismahdollisuuksia maan pinnalla. Hän lähtee ryhmänsä kanssa retkelle, jolla kaikki menee pieleen. Siitä urkenee seikkailu, jonka myötä ihmisten paikka maailmassa alkaa seljetä.

Mielenkiintoinen maailma, tieteen ja fantasian sekoitusta. Ihan näin paljon Ahilyan avioliitto-ongelmista en olisi jaksanut lukea, niitä olisi voinut tiivistää. Kirja aloittaa trilogian mutta toimii myös yksinään.

Ihmiskunnan touhussa ei ole järjen hiventä. Kirjassa vuorottelevat kirjailijan päiväkirjamerkinnät ja katkelmat tekeillä olevasta kirjasta. Aiheena ekokatastrofit, ekoterrorismi, menetyksen suru, tulevaisuuden epävarmuus. Kirjan teksti on ihmettelevää, vihaistakin.

En tiedä kuka on kohderyhmää. Itse nämä ongelmat jo hyvin tuntevana tunsin itseni saarnan kohteena olevaksi kuorolapseksi mutta tavikselle ehkä liian vimmaista. Minunkin tekisi mieli purkautua näin mutta tuntuu voimattomalta.

Käänteisessä aikajärjestyksessä kuvattu ihmisten jälkien katoaminen maan pinnalta ja hiilen imeytyminen savupiippuihin ja hautaaminen maahan jne oli hauskaa lukea. Kävisipä näin.

Tämä oli mukava yhden sunnuntain kestävä kirja. Useita henkilöitä eri ajoissa yhdistää erikoinen kokemus tai näky. Hirveästi ei viitsi enempää spoilata. Leppeää sujuvaa kerrontaa vuosisatojen halki.

Kahden aikalinjan tarina. Nykyajassa historiantutkija ihmettelee miksi eräs keskiaikainen kylä katosi historiasta kokonaan. Fyysikkovaimonsa on uppoutunut uusiin kosmologisiin teorioihinsa.

Toisessa aikalinjassa ollaan keskiajalla. Kyläpappi Dietrich joutuu erikoisen tilanteen eteen, kun kylän viereiseen metsään pamahtaa erikoisia matkaajia, demoneita jopa. Musta surma hiipii lähiseuduilla lähemmäs ja tilanteet kehittyvät.

Suurin osa kirjasta oli keskiajan kylän kuvausta, konflikti oli herkullinen ja ihmiset inhimillisiä. Välillä kerrottiin mitä tutkijapariskunta puuhaa ja tajuaa.

Juonikuvio piti kiinnostuksen. Jotain olisi voinut vielä enemmänkin avata. Keskiajan elämän kuvaus tuskin on ihan sataprosenttisen autenttista mutta asiantuntijat sulkekoot silmänsä, tarina edellä mennään.

Tulee mieleen ainakin Tuomiopäivän kirja jossa aikamatkustetaan ruttokaudelle. Olen myös äskettäin lukenut kaksi muuta pappi kohtaa alienit -tarinaa eli Russell: The Sparrow sekä Faber: The Book of Strange New Things.

Kirja toisella planeetalla elävien olentojen kohtaamisesta ensi kertaa.

Avaruudesta kuuluu laulua ja jesuiitat varustavat tutkimusretkikunnan sen lähteeseen. Toisessa aikalinjassa retkikunnan ainoa eloonjäänyt on palannut Maahan mutta henkisesti ja fyysisesti romuna. Juoni kerii vähitellen auki mitä planeetalla on tapahtunut.

Kirja kertoo siitä miten hyvä tahto ei aina riitä ja asioita voi käsittää tuhoisan väärin. Päähenkilöistä useimmat ovat jesuiittoja ja pappeja joten paljon asiaa Jumalasta ja seksistä ja varsinkin selibaatista. Vähän piti hyppiä eteenpäin kun alkoi mennä jo yli, vaikka asia sinänsä liittyy kyllä juoneen ja teemoihin. Kielistä ja niiden oppimisesta tykkäsin lukea. Yksi päähenkilöistä myös teki työkseen ihmisten töiden siirtämistä tekoälyn tehtäväksi, mikä oli aika ajankohtaista.

Henkilöt olivat aika yksiulotteisia, mutta pidin kyllä päähenkilö Sandozista.

Mysteeri paljastui kutkuttavasti vähitellen. Kirjan nimi viittaa Matteuksen evankeliumiin, jonka mukaan "yksikään (varpusista) ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli".

Kulttuuri ja sen edustaja Diziet Sma matkalaukun muotoisine drooneineen käyttää sotilas Zakalwea monenlaisissa erikoistehtävissä halki aikojen ja paikkojen.

Kirja koostuu näiden tehtävien melko perinpohjaisistakin kuvailuista lomitettuna takaumiin päähenkilön lapsuudesta ja nuoruudesta. Sotien ja taisteluiden ja salamurhatehtävien välillä paetaan kunnes Kulttuuri ennemmin tai myöhemmin pelastaa pulasta ja lähettää taas uudelle tehtävälle.

Loppua kohti päähenkilöä vaivaavan tuolia koskevan muiston merkitys selviää vihdoin.

Ihmiset ovat kadonneet maailmasta kauan sitten, mutta jälkeemme on tullut muita fiksuja olentoja. Eräs nokkela tutkijan apulainen Pilgrim Saltmire haluaa jatkaa edesmenneen mentorinsa aliarvostettua työtä ja selvittää, onko kertomuksissa vierailijoista ja oudoista valoilmiöistä mitään perää.

Suuri seikkailu, suuri mysteeri, paljon juonenkäänteitä, epäonnistumisia ja äkkipelastumisia. Yhteiskunnallista pohdintaa eri ryhmien suhteista ja historiasta.

Korkea vuori ilmaantuu keskelle merta ja tutkimusryhmä lähtee kiipeämään kohti sen salaisuuksia. Vuorella on outoja vaikutuksia ryhmäläisiin - ajantaju katoaa, mieliala muuttuu, muistotkin hämärtyvät. Mutta mitä on huipulla, jota kohti pakonomaisesti kiivetään?

Hieman kuin Area X mutta vuorella. Mukava oli helteellä lukea kirjaa jäätiköistä ja hyytävistä tuulista.

Halusin lukea novellin johon Arrival-elokuva pohjautuu. Tässä kokoelmassa oli seitsemän muutakin kertomusta. Kokoelma alkaa tarinalla Baabelin tornista, jossa kuvataan tornin rakentamista taivaaseen asti ja sen läpi, ja mitä toisella puolella on. Yllättävän moni kertomus liittyi jotenkin Jumalaan - oli mm. enkeleitä ja golemeita - mutta myös matematiikan pohjan putoamista ja tieteen tulevaisuutta.

Arrival-elokuvan juoni oli hienosti täydennetty novellista, novellissa oli samaa vain lähtöasetelma ja idean alku.

Jotkin tekstit tuntuivat vähän laahaavilta ja jankkaavilta. Olen lukenut eloisampiakin kertomuksia! Steampunk-tyylinen golem-tarina Seventy-Two Letters oli kiinnostava. Perusidea siitä että tietyllä nimellä saa saven elämään ja toimimaan tietyllä tavalla oli viety tieteellisiin ja jopa tuotannollisiin mittoihin, hieman kuin tekoälyn ohjelmointia. Tähän teknologiaan oli yhdistetty eräs ihmiskuntaa uhkaava asia, jota päähenkilö yritti ratkoa.