Hämärän laulu

Osma Suominen reviewed Hämärän laulu by Piia Leino

Lupaava alku, mutta lässähti

2 stars

Lähestyin tätä suurin odotuksin, koska olen pitänyt Leinon aiemmista teoksista. Erityisesti Yliaika oli loistava.

Alku oli lupaava, ja pidin utopistisesta maailmasta, johon tapahtumat sijoittuvat. Sitten tarina alkoi mennä vähän kummalliseksi. Tunnelma alkoi muuttua painostavaksi, ahdistavaksi ja agathacristiemäiseksi jännitykseksi,. Tämä sinänsä vain kasvatti odotuksia siitä, että lopussa kiitos seisoo. Vaan ei, sepäs lässähtikin kokonaan ja lopputuloksena oli huijattu olo.

Ehkä tämä olisi toisella lukukerralla parempi, kun osaisi vähän paremmin valita tarkastelutavan ja löytää nyansseja, jotka kenties jäivät ekalla lukukerralla huomaamatta. Toisaalta maailmassa on niin paljon kirjoja, että valitsen mieluummin jonkin muun.

Milla H reviewed Hämärän laulu by Piia Leino

Itseä etsimässä toiselta planeetalta

2 stars

Päähenkilö Lea on vasta eronnut ja surkeana. Hän on saanut erossa jonkin verran omaisuutta ja päättää osallistua terapeuttiselle avaruusmatkalle. Perillä odottaa kuitenkin ikäviä yllätyksiä.

Minusta kirja toimi ihan hyvin jännärinä matkailijaporukan selviytymistä kuvatessaan. Itselleni oli kuitenkin liikaa parisuhteen ja oman käyttäytymisen märehdintää, ja jotenkin olisin toivonut vielä viimeistellympää kieltä, tuntui että tämä ei ollut ihan viimeinen versio, siitä piti ottaa yksi tähti pois.

Loppuratkaisu ei minua haitannut.

reimamak reviewed Hämärän laulu by Piia Leino

Total Repsahdus

2 stars

Katsotaan sata vuotta tulevaisuuteen, joka on rakennettu uskottavasti tiedeuutisista ja nykyarjesta tuttuja ilmiöitä kehittelemällä. Laihon romaani sijoittuu puolitettuun maailmaan. Itä ja Länsi ovat jakaneet keskenään jopa kaukaiset taivaankappaleet. Polyamoria on normi ja monogamia kummastus. Piilolinsseihin istutettu tekoäly ja erilaiset robotit ohjavat ihmisiä arjessa. Kielimalli on jopa luonut Lännen tärkeimmän uskonkappaleen. Tajuntaa laajentavia huumeita käytetään laajasti samalla kun nautitaan kansalaispalkkaa. Lännen ihimisille myydään elämysmatkoja Marsiin, jonka maankaltaistus on kantanut sen verran hedelmää, että siellä pystyy hengittämään ja hyppelehtimään erikoisasussa. Virkistävästi tulevaisuusvisio on lähempänä utopiaa kuin dystopiaa.

Kirjan ydinjoukko koostuu ensin kuudesta, sitten seitsemästä ja lopulta kahdeksasta tyypistä. Sateenkaareva päähenkilö, Lea jolla on isovanhempien kautta suomalaiset, juuret päättää lähteä Marsiin toipumaan erosta ja etsimään itseään. Alussa suurin osa hahmoista esitellään melko tarkasti, kullakin on syynsä lähteä matkalle koettelemaan rajojaan. Lukijan näkökulmasta ajalle tyypillinen uusavuttomuus latistaa kuitenkin juonta. Mars tapahtumapaikkana ei ole lopulta mitenkään oleellinen loppuratkaisun kannalta. Epäselväksi jää, onko kirjan nimeen …

Katsotaan sata vuotta tulevaisuuteen, joka on rakennettu uskottavasti tiedeuutisista ja nykyarjesta tuttuja ilmiöitä kehittelemällä. Laihon romaani sijoittuu puolitettuun maailmaan. Itä ja Länsi ovat jakaneet keskenään jopa kaukaiset taivaankappaleet. Polyamoria on normi ja monogamia kummastus. Piilolinsseihin istutettu tekoäly ja erilaiset robotit ohjavat ihmisiä arjessa. Kielimalli on jopa luonut Lännen tärkeimmän uskonkappaleen. Tajuntaa laajentavia huumeita käytetään laajasti samalla kun nautitaan kansalaispalkkaa. Lännen ihimisille myydään elämysmatkoja Marsiin, jonka maankaltaistus on kantanut sen verran hedelmää, että siellä pystyy hengittämään ja hyppelehtimään erikoisasussa. Virkistävästi tulevaisuusvisio on lähempänä utopiaa kuin dystopiaa.

Kirjan ydinjoukko koostuu ensin kuudesta, sitten seitsemästä ja lopulta kahdeksasta tyypistä. Sateenkaareva päähenkilö, Lea jolla on isovanhempien kautta suomalaiset, juuret päättää lähteä Marsiin toipumaan erosta ja etsimään itseään. Alussa suurin osa hahmoista esitellään melko tarkasti, kullakin on syynsä lähteä matkalle koettelemaan rajojaan. Lukijan näkökulmasta ajalle tyypillinen uusavuttomuus latistaa kuitenkin juonta. Mars tapahtumapaikkana ei ole lopulta mitenkään oleellinen loppuratkaisun kannalta. Epäselväksi jää, onko kirjan nimeen liittyvä ”uusraamattu” Ikipuun aamu, todellinen kirja vaiko päähenkilön keksintöä?

Laiho uskaltaa kirjoittaa merkityksellisyyden etsimisestä ja elämän tarkoituksesta. Päähenkilö tosiaan kasvaa ja kypsyy kirjan mittaan. Teosta on vaikea arvostella paljastamatta sen loppua, mutta veikkaisin että useimpia kirjailijan ratkaisu harmittaa. Olen havaitsevinani teoksessa useita eri genrejä. Yritin lukea Hämärän laulua scifinä, liepeessä sitä kuvataan trilleriksi, mutta mukana on myös aimo annos New Age -henkistä horinaa sekä jonkin verran parisuhteilua.

saaste

rated it

November 20

Subjects