Lähestyin tätä suurin odotuksin, koska olen pitänyt Leinon aiemmista teoksista. Erityisesti Yliaika oli loistava.

Alku oli lupaava, ja pidin utopistisesta maailmasta, johon tapahtumat sijoittuvat. Sitten tarina alkoi mennä vähän kummalliseksi. Tunnelma alkoi muuttua painostavaksi, ahdistavaksi ja agathacristiemäiseksi jännitykseksi,. Tämä sinänsä vain kasvatti odotuksia siitä, että lopussa kiitos seisoo. Vaan ei, sepäs lässähtikin kokonaan ja lopputuloksena oli huijattu olo.

Ehkä tämä olisi toisella lukukerralla parempi, kun osaisi vähän paremmin valita tarkastelutavan ja löytää nyansseja, jotka kenties jäivät ekalla lukukerralla huomaamatta. Toisaalta maailmassa on niin paljon kirjoja, että valitsen mieluummin jonkin muun.