Sotaromaani

Ikituttu tarina, jonka kuitenkin luin vasta nyt ensimmäisen kerran (ja jonkin elokuvaversionkin olen nähnyt kai viimeksi alle kymmenvuotiaana). Miksikö kesti näin kauan? No, varmaan siksi kun Suomessa tämä ”sotiemme” fiilistely on aina tuntunut vähän överiltä ja kaikki siihen liittyvä saa mielessäni väistämättä militaristisen klangin, ei välttämättä itsensä takia vaan fanikunnan takia. Mikä on tietenkin Tuntemattoman kohdalla jonkin sortin vääryys, koska kyseessä ei todellakaan ole mikään militaristinen teos.

Vaan niin, mitä tällaisesta kansallisesta ikonista nyt osaisi sanoa sellaista, mitä ei joku muu olisi sanonut jo tuhanteen kertaan. On helppo ymmärtää, miksi tämä on kolahtanut suomalaisiin, kun henkilökaarti on sellainen läpileikkaus eri heimoista ja persoonallisuuksista, että jokainen on tunnistanut sieltä jos ei itseään niin ainakin jonkun sukulaisen, kaverin tai vihamiehen. Ja etenkin murteiden kirjo alleviivaa sitä, kuinka tässä kerrotaan nyt tarinaa siitä, miten yhteinen vastoinkäyminen hitsasi suomalaisista aiempaa yhtenäisemmän kansan ja kulttuurin, toisin sanoen edisti huimasti sitä nationalistista projektia, joka 1800-luvun alussa aloitettiin.

Hauska sivutuote tässä myöhäisessä ensilukemisessa on myös se, että nyt vasta kunnolla huomaan, miten valtava määrä Tuntemattomasta on livahtanut erilaisia sutkauksia ja sanontoja arkipäiväiseen kielenkäyttöön ja mikä niiden alkuperäinen käyttöyhteys ja tarkoitus on ollut.

Ehdottomasti suosittelen lukemaan, jos joku nyt ei vielä lukenut ole! Totta kai tässä on paljon raakoja sotakuvauksia, mutta ne ovat enemmän dokumentoivia kuin mässäileviä, ja pohjimmiltaanhan kyse on kuitenkin ryhmädynamiikkatutkielmasta.