Jälleen yksi variantti tarinasta, jossa nuori päähenkilö huomaa, että taitaakin elää aika totalitäärisissä olosuhteissa, ja rupeaa parin saman huomanneen kaverin kanssa maanalaiseen vastarintatyöhön. Äh, kuka ostaa meidän hyllyt täyteen nuortenkirjoja, kun ei ne vaan ole mun juttu?
Vaikea kirja arvioitavaksi. Nautin kirjan lukemisesta ja se oli juuri sopivan mittainen. Mielestäni kirja oli myös virkistävää vaihtelua samantyylisille nuoren henkilön kasvutarinoille, joissa luostariin/linnaan/sisäoppilaitokseen tullut nuori kohtaa vaikeuksia ja oppii tuntemaan itsensä ja suuren salaisuuden. Tällä kertaa päähenkilö oli suht täyspäinen ja kykenevä, eikä pääpaino ollut nuoruuden myllerryksissä.
Tästä huolimatta kirja oli kuitenkin hieman turhan kliseinen. Oli salaperäisiä kiltoja, hämärässä eläviä vanhoja voimia, unohdettua taikuutta ja omituinen yhteiskuntajärjestelmä. Vaikka Itäranta tekikin hyvää työtä esitellessään maailmaansa lukijalle, ei Kudottujen kujien kaupungin maailmassa lopulta ollut mitään erityistä. Viimeinen neljännes kirjasta ei tarjonnut oikein mitään vau-elämyksiä, vaikka salaisuuksia paljastettiinkin urakalla.
Kirjassa sivuttiin kyllä mielenkiintoisia aiheita, joista ainakaan itse en ole vielä tässä genressä juurikaan lukenut. Sääli etteivät esimerkiksi fantasiamaailman ympäristöongelmat saaneet isompaa roolia.
Kaksi ja puoli tähteä.
Kiehtova fantasiakaupunki. Kirjana vähän vähemmän vaikuttava kuin [b:Teemestarin kirja|13425795|Teemestarin kirja|Emmi Itäranta|https://d.gr-assets.com/books/1329775146s/13425795.jpg|18908129], juoni eteni vähän epätasapainoisesti: alkuun hieman hitaasti ja lopussa kirittiin asioita kiinni pikavauhtia. Kiemuraista ja koristeellista kieltä, mutta toki kauniisti kirjoitettu ja maailma kiehtovan omintakeinen. Luen kyllä seuraavankin Itärannan kirjan.
