Hämmästys

Richard Powers on pitkän linjan kirjailija, jonka ensimmäinen romaani Three Farmers on Their Way to a Dance ilmestyi jo vuonna 1985. Palkintoraatien suosiosta nauttinut Powers tuli suomalaisille tutuksi, kun vuonna 2003 ilmestynyt The Time of Our Singing ilmestyi suomeksi nimellä Laulut joita lauloimme vuonna 2008. Gummerus julkaisi heti perään Muistin kaiun vuonna 2009 ja Suopeuden vuonna 2011. Vuoden 2014 Orfeo jäi jostain syystä suomentamatta.

Olisiko Powersin suomentaminen päättynyt siihen, ellei vuonna 2018 ilmestynyt The Overstory olisi voittanut vuonna 2019 Pulitzerin kirjallisuuspalkintoa? Kirja ilmestyi vuonna 2021 suomeksi nimellä Ikipuut ja palautti Powersin taas kirjalliselle kartalle Suomessakin, sen verran reipas menestys se meilläkin oli. Powersin kirjoissa luodataan usein tieteen ja teknologian vaikutuksia. Myös luonto on tavallisesti vahvasti mukana. Ikipuut oli puineen tietysti todellinen luonnon ylistyslaulu, mutta esimerkiksi Muistin kaiku -romaanissa kurkien kevätmuutto on huomattavassa osassa.

Näitä samoja teemoja käsittelee myös Powersin tuorein teos, Hämmästys, jonka on suomentanut Antero Tiittula. Hämmästyksen pääosassa ovat isä ja poika. Theo Byrne on leskeksi jäänyt astrobiologi, joka työkseen etsii elämän edellytyksiä avaruudesta. Hänen 9-vuotias poikansa Robin on värikäs lapsi, jolla on autismin kirjon, pakko-oireisen häiriön ja ADHD:n oireita. Isä ei kuitenkaan välitä diagnooseista.

En koskaan uskonut niihin diagnooseihin, joita lääkärit pojalleni antoivat. Jos sairaudella on kolme eri nimeä yhtä monen vuosikymmenen aikana, jos vaaditaan kaksi alakategoriaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon täysin vastakkaiset oireet, jos sairaus yleistyy yhdessä sukupolvessa lähes olemattomasta maan tavallisimmin diagnosoiduksi lapsuusiän häiriöksi, jos kaksi eri lääkäriä haluaa määrätä kolme eri lääkitystä, jotakin on pielessä.

Tässä on tarinan yksi juonne: isän halu selvitä sellaisen lapsen kanssa, joka ei oikein sopeudu järjestelmän vaatimuksiin. Koulu edellyttää tietynlaista käyttäytymistä ja toimintaa, joka ei Robinilta helposti onnistu. Onko vika lapsessa vai koulussa? Theon kanta medikalisaatioon ei jää epäselväksi; toisaalta Theo on tässä suhteessa melkoinen jääräpää, eikä vaimon kuolema liikenneonnettomuudessa ole ainakaan edistänyt asiaa.

Robinille avautuu uusia mahdollisuuksia, kun Theo saa kuulla uudenlaisesta hoitomuodosta. Se ei perustu lääkkeisiin, vaan dekoodattuun neuropalautteeseen. Se on ikäänkuin hyvin tehokasta mindfulness-harjoittelua, jossa onnistumisesta saa välittömän palautteen. Tällä tavoin Robinin aivoaaltoja saadaan koulittua kohti sellaisten ihmisten aivotoimintaa, jotka ovat harjoittaneet meditaatiota vuosikausia.

Tämä terapia toimii ja tekee Robinista rauhallisemman ja kyvykkäämmän. Se kuitenkin avaa uusia hankaluuksia Theolle. Nyt kun Robin pystyy keskittymään ja rauhoittumaan, Robin ymmärtää, missä tilassa maapallo oikein on.

Ehkä parin viime kuukauden aikana toteutettu neuropalaute oli satuttanut Robinia. Maailma oli niin perustavanlaatuisesti rikki, että enemmän empatiaa merkitsi syvempää kärsimystä. Kysymys ei ollut, miksi Robin oli vajoamassa. Kysymys kuului, miksi me muut olimme niin järjettömän toiveikkaita.

Hämmästys kysyy monia keskeisiä kysymyksiä siitä, miksi suhtaudumme luonnon monimuotoisuuden katoamiseen ja kotiplaneettamme tuhoutumiseen niin välinpitämättömästi kuin teemme. Robinin kautta kirja leikkaa kirkkaasti näiden aikuisten itselleen esittämien valheiden lävitse.

Siinä sivussa kirja pallottelee Fermin paradoksia (jos maailmankaikkeus on täynnä älyllistä elämää, missä kaikki ovat?) ja piirtää tunnistettavan ja huolestuttavan kuvan Yhdysvaltojen poliittisesta kehityksestä ja maailman tilasta. Vuonna 2021 ilmestynyt kirja on kirjoitettu Trumpin valtakautena ja siinä Yhdysvaltain presidenttinä häärää tiedettä vihaava twiittailija, joka lietsoo kansakuntaan tarkoituksettomaan raivoon. Ilmastonmuutoksen seurauksia kuvataan vaivihkaa sään ääri-ilmiöiden ja huolestuttavien tautien esiintymisen lisääntymisen kautta.

Hämmästyksen syvin lanka on kuitenkin vanhemman ehdoton rakkaus lastaan kohtaan. Theolla ei ole helppoa Robinin kanssa, mutta isän rakkaus poikaansa kohtaan ei horju missään vaiheessa. Hämmästyksessä viitataan Daniel Keyesin klassikkoromaaniin Kukkia Algernonille ja samantapainen asetelma tähänkin rakentuu. Hämmästys on tunteita herättävä romaani: se tarjoilee iloa, surua, turhautumista ja raivoa aivan kuten tosielämän vanhemmuus. Richard Powers on taitava kirjailija, joka kirjoittaa merkityksellistä, ajassa läsnä olevaa kirjallisuutta.