Veisu luonnonkoneille

Tässäpä hämmentävä kirja. En tiedä tapahtuiko tässä paljoa mitään, ja samaan aikaa siinä tapahtui vaikka mitä, rivien välissä. Asioita kuvailtiin niin viehkeästi ja osuvasti, että useassa kohtaa tuli sellainen "wow, just tämmöseltä se tuntuu" -olo. Nyt odotan kovasti jatko-osaa saapumista luettavaksi!

Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.

Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten Dexin ja robotin seikkailu saa vielä jatkoa. Se on hyvä, sillä pienoisromaanimittainen tarina jättää kaipaamaan lisää lempeää keskustelua elämän tarkoituksesta.Toivoin aikoinaan To Be Taught, If Fortunate -kirjan arviossani, että joku kustantamo Becky Chambersin tuotantoon tarttuisi. Hertta ei ollut silloin vielä julkaissut ensimmäisiä kirjojaan; jos olisi, olisin kohdistanut toiveeni suoraan Hertan suuntaan, sen verran hyvin Chambers Hertan profiiliin sopii. Onneksi tie vei perille itsestäänkin. Suomentajaksi löytyi Kaisa Ranta, joka on yhtä lailla oikea tekijä tehtävään. Tällä tavalla hävitään aikasota -suomennos osoitti Rannan taidot scifikääntäjänä, eikä Veisu luonnonkoneille ole yhtään heikompi.Lempeys ja rauhallisuus on arvokasta ja hyvää, eikä sitä ole missään nimessä liikaa. Tätä lämpimänä höyryävää teekupposta suosittelen myös niille leppoisan kirjallisuuden ystäville, joille scifin lukeminen tuntuu ajatuksena vieraalta; Veisu luonnonkoneille tarjoaa lukijalle hyvin pehmeän mahdollisuuden kirjallisen maailmansa laajentamiselle.

Leppoisaksi tätä kirjaa on kutsuttu, jolloin oli pelkona, että tämä olisikin tylsistyttävän jonninjoutava mukavuudenhaluisessa avaruushippeilyssään. Mutta olihan tässä jotain konfliktia, mutta lähinnä sisäistä, sellaista eksistentiaalista introspektiivistä tuskaa. Kirjan maullinen tasapaino on ainakin kohdallaan, ja kirja tuli luettua sen verta ripeästi, että ehkä luen toistekin ennen toisen osan käännöksen ilmestymistä.

Tästä on vaikea keksiä mitään suoranaisesti moitittavaa, joitakin kyynisiä voi tosin mietityttää miljöön amerikan länsirannikkomainen pehmeys. Toisaalta voidaan tarinassa havaita piikkejä city-vihreille ja heidän ongelmallisesta suhteesta luonnon kanssa, mutta humoristisella ja rakkaudella hahmoja kohtaan. Voidaan kait sanoa, että "ihan kiva" on reilu ja tarkka arvio kirjasta.

“You’re an animal, Sibling Dex. You are not separate or other. You’re an animal. And animals have no purpose. Nothing has a purpose. The world simply is. If you want to do things that are meaningful to others, fine! Good! So do I! But if I wanted to crawl into a cave and watch stalagmites with Frostfrog for the remainder of my days, that would also be both fine and good. You keep asking why your work is not enough, and I don’t know how to answer that, because it is enough to exist in the world and marvel at it. You don’t need to justify that, or earn it. You are allowed to just live. That is all most animals do.”

I tend to read whatever the opposite of cozy science fiction is: angry and worried about the world, building tension from speculative extrapolations of what could go wrong. This, on the other hand, is science fiction that encourages you to just chill for a minute.I don’t know if I could read a lot of this, because I am angry and worried about the world, and reading other peoples’ words along the same lines is cathartic. But the message here — that you don’t need to justify yourself, that you can just be — is soothing, and was necessary for me. And it’s all done with wit and care. What a delightful novella.

As other reviewers have already said: it is a truly gentle, hopeful, beautiful story about connection and self discovery and communication. It's got a post capitalist, solarpunk vibe of a world I'd love to inhabit, an appreciation for little pleasures and little deals, loveable characters, and it's also insightful and wise. Plus the main character rides a bicycle as their main form of transportation!

I now want to leave it all and become a wandering tea monk with a bike. That's how perfect this book is. Loved it.

I can see now why this is a genre defining book, not because it has a solarpunk setting, but because, by existing, it is bringing those ideals and feelings into the real world. This book is a much needed respite for anyone feeling restless, tired or adrift. If you are trying to read something but don't have the effort, this is the book you are looking for

This novella felt like a warm embrace. It's cozy, cute and light. A traveling tea monk exploring the world coming in contact with a conscious robot. Robots were long forgotten by humanity, having fled to the wilderness to live their own lives. I loved the discussions about life purpose and consciousness. It made me want to continue reading the next one.