Hardcover, 175 pages
Finnish language
Published October 2024 by Hertta Kustannus.
Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten puheissa roboteista on tullut satua.
Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys.
Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy innokkaan tuttavallinen robotti. Ennen kuin robotti voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on suoritettava ihmisten parissa tehtävä.
Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka toiveikas tunnelma on kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille.
This is exactly what I needed to read at this point in my life. It's so beautiful, and I cried my way through the entire second half. Perhaps it isn't anything groundbreaking, but it has the same "vibes" as a Studio Ghibli film or the video game, Celeste. It's no wonder that this book is so loved.
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten …
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten Dexin ja robotin seikkailu saa vielä jatkoa. Se on hyvä, sillä pienoisromaanimittainen tarina jättää kaipaamaan lisää lempeää keskustelua elämän tarkoituksesta.Toivoin aikoinaan To Be Taught, If Fortunate -kirjan arviossani, että joku kustantamo Becky Chambersin tuotantoon tarttuisi. Hertta ei ollut silloin vielä julkaissut ensimmäisiä kirjojaan; jos olisi, olisin kohdistanut toiveeni suoraan Hertan suuntaan, sen verran hyvin Chambers Hertan profiiliin sopii. Onneksi tie vei perille itsestäänkin. Suomentajaksi löytyi Kaisa Ranta, joka on yhtä lailla oikea tekijä tehtävään. Tällä tavalla hävitään aikasota -suomennos osoitti Rannan taidot scifikääntäjänä, eikä Veisu luonnonkoneille ole yhtään heikompi.Lempeys ja rauhallisuus on arvokasta ja hyvää, eikä sitä ole missään nimessä liikaa. Tätä lämpimänä höyryävää teekupposta suosittelen myös niille leppoisan kirjallisuuden ystäville, joille scifin lukeminen tuntuu ajatuksena vieraalta; Veisu luonnonkoneille tarjoaa lukijalle hyvin pehmeän mahdollisuuden kirjallisen maailmansa laajentamiselle.
Thoroughly delightful respite from gloomy books I've been reading lately.
I've enjoyed Becky Chambers' work for years, and I feel she distilled it to perfection in this novella. Length-wise it is just enough to paint a picture of a beautiful solarpunk world, and to give us characterization of Dex, the main protagonist. There is nothing superfluous to it, and there is no rush either; the pace is contemplative and purposeful.
I loved the world building; the slow paced, hopeful world of Panga feels like a perfect place for me. On the other hand, it is a clever backdrop for Dex's angst and struggle to find their own purpose in life. Chambers pulls off a great feat with portrayal of Dex; they feel rich, complex and fully realized human being. Clever too is the contrast of the titular robot to Dex's monk, and the cute, often philosophical exchanges between them.
I …
Thoroughly delightful respite from gloomy books I've been reading lately.
I've enjoyed Becky Chambers' work for years, and I feel she distilled it to perfection in this novella. Length-wise it is just enough to paint a picture of a beautiful solarpunk world, and to give us characterization of Dex, the main protagonist. There is nothing superfluous to it, and there is no rush either; the pace is contemplative and purposeful.
I loved the world building; the slow paced, hopeful world of Panga feels like a perfect place for me. On the other hand, it is a clever backdrop for Dex's angst and struggle to find their own purpose in life. Chambers pulls off a great feat with portrayal of Dex; they feel rich, complex and fully realized human being. Clever too is the contrast of the titular robot to Dex's monk, and the cute, often philosophical exchanges between them.
I also liked the book's ending. It might leave things seemingly unresolved, but the story climax presents convincing argument for the value of self discovery over finding the (unattainable) solutions. In its philosophy, its character and world building, and its beauty, this story felt true to me, and that's my favorite thing.
Leppoisaksi tätä kirjaa on kutsuttu, jolloin oli pelkona, että tämä olisikin tylsistyttävän jonninjoutava mukavuudenhaluisessa avaruushippeilyssään. Mutta olihan tässä jotain konfliktia, mutta lähinnä sisäistä, sellaista eksistentiaalista introspektiivistä tuskaa. Kirjan maullinen tasapaino on ainakin kohdallaan, ja kirja tuli luettua sen verta ripeästi, että ehkä luen toistekin ennen toisen osan käännöksen ilmestymistä.
Tästä on vaikea keksiä mitään suoranaisesti moitittavaa, joitakin kyynisiä voi tosin mietityttää miljöön amerikan länsirannikkomainen pehmeys. Toisaalta voidaan tarinassa havaita piikkejä city-vihreille ja heidän ongelmallisesta suhteesta luonnon kanssa, mutta humoristisella ja rakkaudella hahmoja kohtaan. Voidaan kait sanoa, että "ihan kiva" on reilu ja tarkka arvio kirjasta.
This short book is a non violent and non confrontational story that is dramatically different to normal science and fiction. The story is still captivating.
“You’re an animal, Sibling Dex. You are not separate or other. You’re an animal. And animals have no purpose. Nothing has a purpose. The world simply is. If you want to do things that are meaningful to others, fine! Good! So do I! But if I wanted to crawl into a cave and watch stalagmites with Frostfrog for the remainder of my days, that would also be both fine and good. You keep asking why your work is not enough, and I don’t know how to answer that, because it is enough to exist in the world and marvel at it. You don’t need to justify that, or earn it. You are allowed to just live. That is all most animals do.”
I tend to read whatever the opposite of cozy science fiction is: angry and worried about the world, building tension from speculative extrapolations of what could go wrong. …
“You’re an animal, Sibling Dex. You are not separate or other. You’re an animal. And animals have no purpose. Nothing has a purpose. The world simply is. If you want to do things that are meaningful to others, fine! Good! So do I! But if I wanted to crawl into a cave and watch stalagmites with Frostfrog for the remainder of my days, that would also be both fine and good. You keep asking why your work is not enough, and I don’t know how to answer that, because it is enough to exist in the world and marvel at it. You don’t need to justify that, or earn it. You are allowed to just live. That is all most animals do.”
I tend to read whatever the opposite of cozy science fiction is: angry and worried about the world, building tension from speculative extrapolations of what could go wrong. This, on the other hand, is science fiction that encourages you to just chill for a minute.I don’t know if I could read a lot of this, because I am angry and worried about the world, and reading other peoples’ words along the same lines is cathartic. But the message here — that you don’t need to justify yourself, that you can just be — is soothing, and was necessary for me. And it’s all done with wit and care. What a delightful novella.
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
What a joy this book was! It's a fairly light adventure, but with an emotional journey, some relatable characters, and a setting that feels like a relatively positive future with some unspecified dark times in its past.
This was the #SFFBookClub April pick
As other reviewers have already said: it is a truly gentle, hopeful, beautiful story about connection and self discovery and communication. It's got a post capitalist, solarpunk vibe of a world I'd love to inhabit, an appreciation for little pleasures and little deals, loveable characters, and it's also insightful and wise. Plus the main character rides a bicycle as their main form of transportation!
I now want to leave it all and become a wandering tea monk with a bike. That's how perfect this book is. Loved it.
Content warning Spoilers
The prose is powerful. The attention to detail, opens up our imaginations towards the possibilities of a solarpunk world. High tech only when needed. We're not the center of the cosmos.
This is the kind of science fiction that makes me hopeful. Makes me sad as well. Sad that I will not live to see this world, but it could have been different, if history were to take a different course.
I wish the book was longer. I want to become a tea monk. I want to be a robot that stares at stalagmites for 30 years in a row.
There's a sequel, I know. But I wish there were a thousand sequels.
Content warning Spoilers
The prose is powerful. The attention to detail, opens up our imaginations towards the possibilities of a solarpunk world. High tech only when needed. We're not the center of the cosmos.
This is the kind of science fiction that makes me hopeful. Makes me sad as well. Sad that I will not live to see this world, but it could have been different, if history were to take a different course.
I wish the book was longer. I want to become a tea monk. I want to be a robot that stares at stalagmites for 30 years in a row.
There's a sequel, I know. But I wish there were a thousand sequels.
This is so soothing omg.
I wanted to read this because I had heard about this genre of “hope punk” or “cozy punk,” and I was curious. As I expected, there was no real conflict, or any jeopardy or much in the way of stakes. But this is what the genre is about, giving a break from the catastrophe that is our current world, so on that count, I would give it a high score, but I prefer novels with more at stake and more conflict. But I can see how many who are very stressed in everyday life and stressed about the planet and technology might take comfort in this sort of a book (not that I’m not stressed about these things, but I guess I’m used to higher level of stress). I don’t expect to continue with the series, but who knows?
Cozy Buddhist Science Fantasy
Despite living in a utopia, a dissatisfied monk embarks upon a journey of self-discovery, illuminated by a charmingly inquisitive robot. Felt like a perfect cup of tea, served by a best friend with a warm embrace. This is #solarpunk.
