Sayaka Muratan edellistä suomennosta Lähikaupan naista arvioidessani toivoin, että Muratalta suomennettaisiin muutakin. Sen toiveen toteuttaa Raisa Porrasmaan tuore käännös Maan asukit. Lähikaupan nainen oli menestys ja miksipä ei: se tarkasteli yhteiskunnan normeja terävästi, hauskasti ja sympaattisesti ulkopuolisena ja sopeutumattomana kelluskelevan päähenkilönsä kautta.
Nyt Maan asukit jatkaa samalla ulkopuolisuuden ja yhteiskuntanormien kyseenalaistamisen agendalla, mutta ”sympaattinen” ei ole kyllä missään nimessä ensimmäinen sana, jolla tätä tarinaa kuvailisin. Kirja alkaa päähenkilö Natsukin lapsuudesta, matkasta Naganon vuorille sukua tapaamaan. Perillä odottaa Natsukin poikaystävä, serkku Yū, joka on ainoa, jonka kanssa Natsuki voi olla oma itsensä.
Perhe varsinkin kohtelee Natsukia kamalalla tavalla. Äiti ei näe tyttäressään mitään hyvää, vaan moittii tätä jatkuvasti. Väkivalta on sekä henkistä että fyysistä. Kun preppauskoulun opettajana toimiva komea opiskelijanuorukainen lähestyy Natsukia sopimattomalla tavalla, äiti ei suostu lainkaan kuulemaan Natsukia. ”Missä olet moisia oppinut, inhotat minua!”
Tarinan toisella aikatasolla kohdataan kolmekymppinen Natsuki, joka elää eräänlaisessa kulissiavioliitossa miehen kanssa. Pariskunta elää hyvin erillisiä elämiä, mutta avioliitto toimii kummallekin suojaverhona yhteiskunnan vaatimuksilta. Suoja ei vain aivan tunnu riittävän: kaikki ympärillä odottavat pariskunnan toteuttavan yhteiskunnallista tehtäväänsä ja hankkivan lapsia. Siihen Natsukilla ja Tomōmilla ei ole mitään halua. Paluu lapsuuden maisemiin Naganoon sysää tapahtumat uusille kierteille, jotka johtavat Natsukin, Tomōmin ja Yūn kyseenalaistamaan yhteiskunnan normeja ja tabuja rajuilla, jopa väkivaltaisilla tavoilla.
Yhteiskunnan normit, säännöt ja odotukset näyttäytyvät Maan asukeissa ahdistavina ja raskaina. Natsukille maailma näyttäytyy suurena Tehtaana:
Tehtaan tuottamat ihmiset, niin urokset kuin naaraatkin, koulittiin ensinnä noutamaan ravintoa pesiinsä. Heistä tuli yhteiskunnan työkaluja, he saivat toisilta ihmisiltä valuuttaa, jolla ostivat ravintoa. Ennen pitkää myös nuo nuoret ihmiset pariutuivat, käpertyivät pesiinsä ja valmistivat lapsia.
Eivät ”saivat”, ”halusivat” tai edes ”hankkivat”: ”valmistivat”. Kymmenisen vuotta sitten The Guardianin artikkeli japanilaisten haluttomuudesta harrastaa seksiä herätti lännessä huolta; tämä laajalti siteerattu artikkeli on sittemmin osoitettu perustuvaksi tarkoitushakuiselle lähteiden poiminnalle, eikä pidä paikkaansa. Japani on kuitenkin sukupuolirooleiltaan suomalaisesta näkökulmasta aika vanhakantainen maa. Varmasti suuresti laskeneet syntyvyysluvut ja huoli ikääntyvän väestön tulevaisuudesta kasaavat melkoisia paineita etenkin naisten niskaan: mene naimisiin, valmista lapsia, ole hyödyllinen osa yhteiskuntaa!
Näitä yhteiskunnallisia normeja
Maan asukkaat kyseenalaistaa kovin ottein. Asemoitumalle avaruusolennoksi Natsuki etäännyttää itsensä muista ihmisistä ja kykenee siten tarkastelemaan ihmisten kummallisia käytöstapoja ulkopuolisen silmin. Siinä Natsuki muistuttaa
Lähikaupan naisen Keikoa. Natsuki pohdiskelee aivan vakavissaan kysymyksiä, joita tavalliset ihmiset eivät missään nimessä ajattelisi. Normien kyseenalaistaminen, hurjillakin tavoilla, on valaisevaa, sillä se osoittaa, miten keinotekoisia monet säännöt ja rajoitukset lopulta ovat. Vaikka pääosassa on tässäkin nainen,
Lähikaupan naisen tapaan Murata muistaa myös miehet ja näyttää, millaisia vaatimuksia ja odotuksia heihinkin kohdistuu.
Takakansi lupaa
Maan asukkien olevan ”shokeeraava ja erityislaatuinen romaani”. Ravistelihan tämä, etenkin kun odotukset olivat
Lähikaupan naisen jäljiltä vähän toisenlaisessa kulmassa. Samalla teos jatkaa luontevasti Sayaki Muratan kirjailijuutta: aivan samojen kysymysten ja teemojen ympärillä tämäkin kirja liikkuu. Ne teemat ovat ehdottomasti keskustelemisen arvoisia, joten kaikessa rajuudessaan
Maan asukit on ehdottomasti perusteltu teos ja ansiokas suomennos.
