Reviews and Comments

Mies jää leski-isäksi kahdelle pienelle pojalle, ja suru saapuu variksen muodossa. Tarina perheen sopeutumisesta uuteen elämäntilanteeseen etenee impressionistisina välähdyksinä. Lajityypissään ihan käypänen.

Historiallinen uranuurtajanainen haaksirikkoutuu autiolle saarelle ja kelailee viimeisinä päivinään omaa elämäänsä. Tulevaisuudessa ei ole enää lunta, vain ikuista sadetta ja tulvia, eikä sukupuolella ole merkitystä muulloin kuin jos kyseessä on äijämäisen reteä naispomo. Yhteydet näiden kahden eri tarinalinjan välillä ovat niin vaikeasti hahmotettavia, että kokonaisuus ei vain oikein auennut minulle.

Lukeminen oli niin pätkittäistä ja venähti niin pitkäksi, etten ihan saanut kunnon kokonaiskuvaa tapahtumista. Mutta ollaan Kiinassa toisen maailmansodan lopulla, Japani hyökkää ja siviilit yrittävät vain elää elämäänsä. Sota on jossain kaukana, keskiössä on kihlapari, jonka mies sairastaa tuberkuloosia ja nainen haluaa elämältään muutakin kuin hoivaajan roolia.

Ensimmäinen kolmannes tarinakokoelmasta. Näissä on kiinnostavaa se, miten erilaisia nämä ovat kuin perinteiset eurooppalaiset sadut. Totta kai monessa tarinassa kerrotaan ylhäisten ihmisten naimakaupoista, mutta huomattavan suuressa asemassa on kaupankäynti ja ennen kaikkea merimatkat kaukaisiin maihin ja kaikenlaiset matkalla sattuvat onnettomuudet. Toki tarinoissa on paljon rasismia ja seksismiä, mitäpä muutakaan näin vanhoilta jutuilta voisi odottaa, mutta pahoin pelkään, että käännöstyön ja varsinkin kuvituksen aikana rasismi on vain tarpeettomasti lisääntynyt.

Joka tapauksessa ihan jees yleissivistävää luettavaa, mutta ei tosiaan tällaisessa muodossa mitään lastensatuja.

Essee, jossa pohdiskellaan ihmisen ja muiden lajien välisiä rajoja sekä etenkin Hildegard Bingeniläisen näkemyksiä, Kirken tarinaa ja kuningatar Kristiinan edesottamuksia. Minulle ei oikein päässyt tulemaan sellaista oloa, että pohdinnoissa olisi varsinaisesti päädytty mihinkään, kunhan pohdiskeltiin.

Maskuliinisuutensa kanssa kipuileva päähenkilö sarjamurhaa naisia ja harrastaa vainajien kanssa seksiä. Tai sitten kaikki on vain kuvitelmaa, vaikea sanoa. Naiivi kerrontatyyli ainakin varmistaa, että päähenkilöä kohtaan ei tule kokeneeksi sympatiaa.

Vimmaisesti etenevä tarina pikkukaupungin lukion laajan kirjallisuuden opiskelijaporukasta, joka hairahtuu seuraamaan kulttimaista johtajaa. Kirjan henkilöt itsekin viittaavat Kuolleiden runoilijoiden seuraan, ja meiningistä tuli myös aika paljon mieleen Jumalat juhlivat öisin. Heti alusta asti on selvää, että jotain traagista loppuratkaisua kohti ollaan menossa. Semmoista siis luvassa.

On muuten jossain määrin vänkää lukea tällaista melkein nykypäivään sijoittuvaa kirjaa, joka on kuitenkin juuri sen verran vanha, että tietokoneita ei edes mainita ja kännykätkin ovat lähinnä kuriositeetteja.

Autistin elämää on olla samaan aikaan tyhmä-Charlie ja nero-Charlie.

Kirjan lukemisessa kesti niin kauan, että ehdin jo unohtaa, mitä alkupuolella oli tapahtunut ja keitä kaikki henkilöt olivat. Toisin sanoen ei mikään hirveän mukaansa tempaava kokonaisuus.

Varttuneempi antikvariaatinpitäjä herää koomasta muistinsa menettäneenä ja lähtee etsimään menneisyyttään saadakseen muistonsa takaisin. Seuraa pitkä ja poukkoileva sukellus toisen maailmansodan aikaiseen sekä sitä edeltäneeseen ja seuranneeseen populaarikulttuuriin, etenkin sarjakuviin ja nuortenkirjallisuuteen, ja samalla luodataan italialaisten tuntoja fasismin ikeen alla. Lisäksi kuolataan nuorten naisten perään, kuinkas muutenkaan. Ei todellakaan vahvinta Ecoa, mutta fasismin aikaisen ajattelun kaksinaisuudesta on tietenkin hyödyllistä lukea näinä nykyisinä fasismin aikoina, koska onhan se nyt opettavaista.

Antti Nylénin varsin vapaasti suomeksi tulkitsema runokokoelma on juuri sellaista rönsyilevän tunteikasta niin kauneuden kuin rumuuden kuvailua kuin 1800-luvun puolivälin ranskalaiselta runoudelta osaa odottaakin.

Totisesti moniulotteinen romaani! Tarinan lajityyppi on sinänsä vanha tuttu: kirjoja ja kirjallisuutta rakastava nuorimies saa tietää mystisestä mestariteoksesta, jonka vielä mystisempi kirjoittaja on kadonnut jäljettömiin, ja alkaa monenlaisiin paikkoihin ja tunnelmiin haarova salapoliisiseikkailu. Matkan varrella saadaan pohtia vaikka mitä: kolonialismia ja rasismia, eurooppalaisten ja afrikkalaisten identiteettiä, julmuuden eri ulottuvuuksia, kirjallisuuden ja kirjallisten piirien luonnetta, kirjailijana olemisen olemusta sekä paljon muuta.

Tuntuu siltä, että tämä pääsi ainakin omaan kirjalliseen kaanoniini.

Aika perus postapokalyptinen nykykirja, toisin sanoen ei yllättänyt oikein millään tavalla. Kohtukirjallisuudeksikin tätä varmaan voisi kutsua, siksi monta raskautta ja synnytystä tässä kuvataan.

Vähän väsähtänyt ja mekaanisen oloinen tarina. Joo, kukapa sitä ei ensirakkauttaan aina välillä muistelisi, mutta että jämähtää kelailemaan sitä koko loppuiäkseen siinä määrin, että päätyy sitten johonkin mielikuvituskaupunkiin. Ja se sukellusvenepojan osuus tarinasta oli suorastaan hohhoijaa.