Reviews and Comments

Mortissa Kuolema kyllästyi työhönsä ja tutkiskeli alanvaihtomahdollisuuksia. Reaper Manissa Kuolema taasen saa potkut ennen kuin seuraaja on valittu, ja sinä aikana kun Kuolema taistelee työpaikkansa takaisin, erääntyneen elinvoiman kertyminen maailmaan ehtii aiheuttaa kaaosta eli synnyttää — ostoskeskuksen? Kirjan kaksi eri tarinalinjaa eivät tuntuneet sitten lainkaan pelaavan yhteen ja toiminnan huippukohta oli sellaista kaaosta että se oli ohi ennen kuin ehdin edes huomata että mitään ratkaisevaa oli tehty. Kuoleman tarinalle voisin antaa neljä tähteä, mutta ostoskeskustarina saisi tyytyä kahteen.

Kiekkomaailmassa hullaannutaan aivan uudenlaisesta taikuudesta, nimittäin elokuvien taiasta. Holy Woodin nousua ja tuhoa seurataan Hollywood-klassikoita ja elokuvatrooppeja toisintamalla. Keskitason viihdettä.

Teinihakkerivelho murtautuu korporaatiohelvetin järjestelmiin ja käyttää saavutustaan naiiviin hedonismiin, koska mihin muuhunkaan teinihakkerit pystyisivät. Sitten seuraa epämääräistä kohellusta eri puolilla maailmankaikkeutta, ja vaikka kirjassa on vain 129 sivua, sekin tuntuu tälle kohellukselle liialta. Jälleen kerran toiseuttava orientalismi johdattaa ajatukset siihen, että kirjan voisi heittää vaikka seinään. Lähtökohdasta olisi voinut saada vaikka kuinka herkullisen tarinan, mutta makkelipinoon tämä joutuu.

Pseudoegyptin kruununprinssi lähetetään pseudolontooseen opiskelemaan palkkamurhaajaksi, kunnes tulee kutsu nousta valtaistuimelle. Sitten tapahtuu yhtä ja toista ja paitsi ajan myös paikan rakenne muuttuu. Jälleen kerran kirja, jonka lukemista varjosti tunkkaisen britti-imperialistinen orientalismi ja hiukan liian päällekäyvä seksismi. Eikä juonikaan kovin kiinnostava ollut. Ei siis yllä sarjan parhaimmistoon.

Kiekkomaailman sydämessä on pieni kuningaskunta, jossa vallananastaja murhaa kuninkaan ja kruununperijä pelastuu täpärästi noitakolmikon käsiin. Kun perijä on — yllättävänkin aikaisin — täysi-ikäinen, on totuuden hetki. Vai onko sittenkään? Sarjan ensimmäinen hyvä kirja! Tässä on oikea juoni, henkilöt tekevät muutakin kuin hölmöilevät alapääjuttujen parissa ja heitä tulee jopa sympatisoineeksi, ja huumorin kaarta rakennetaan pitkän kaavan mukaan.

Ylivoimaisen voimakas velho ryhtyy diktaattoriksi, ja syttyy maailmanloppua kohti vievä magiasota. Kun sota pyörii taustalla, seurataan kirjan varsinaisia tapahtumia eli lopputtoman monia iskuja munille ja vielä loputtomamman monia seksi- ja selibaattivitsejä, joiden jokaisen jippona on se, että itse asiaa ei mainita sanallakaan. Jos edellisessä osassa häiritsi kulttuurierojen ympärille rakentuva huumori, niin tässä on isketty britti-imperialistinen toiseuttava orientalismi vieläkin isommalle vaihteelle. Mutta kokonaisuudessaan kerrontaa oli nyt hiukan helpompi seurata, joten tämä osa välttää makkelipinon.

Kuolema hankkii oppipojan kuolevaisten maailmasta. Alkuhämmennyksen jälkeen oppipoika saa hommasta jujun ja alkaa vähitellen hivuttautua mestarinsa asemaan, mikä ei tuotakaan vaikeuksia, koska Kuolema itse on kyllästynyt työhönsä ja etsii sekä huvituksia että alanvaihtoa kuolevaisten maailmasta. Tällä kertaa oli melkoista struggelitavaraa, erityisesti tosimaailmastamme lainattujen kulttuurierojen ympärille rakentuva huumori aiheutti lähinnä myötähäpeää.

Tällä kertaa Kiekkomaailmassa käy niin, että kun kahdeksannen pojan kahdeksannesta pojasta piti tulla velho, niin ähäs kun kahdeksannelle pojalle sattuikin kahdeksanneksi syntymään tyttö ja asia huomattiin vasta kun velhonvalmiudet oli jo siirretty eteenpäin. Sitten seurataan runsaat parisataa sivua sitä, kuinka kaikkien aikojen ensimmäinen naisvelho raivaa tiensä kaikkien aikojen ensimmäiseksi naisvelhoksi — eikä suinkaan ilman kipakan muorin apua. Sarjan kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna tässä kolmannessa kirjassa on yllättävän paljon vähemmän irtovitsejä ja sanaleikkejä ja ihan kokonainen yhtenäinen juoni, jos kohta perinteinen sukupuolten tasa-arvo työelämässä ei maailman yllättävin aihe enää tänäpänä olekaan.

Perkeisiin pitää lukea peräkkäin kymmenen kirjaa samalta kirjailijalta. Kahlaanpa nyt sitten tammikuun ratoksi kymmenen Kiekkomaailma-kirjaa. Sarjan toisessa osassa suuri tähti lähestyy ja uhkaa kärventää koko maailman, joten antisankarimme päätyvät tahtomattaankin pelastamaan maailmaa, ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä luulevat siinä onnistuneensakin.

Syksyn viimeinen kurssikirja, jota opintosuoritusta varten ei olisi enää tarvinnut lukea loppuun, mutta enpä keskenkään viitsinyt jättää. Kuten nimestäkin voi päätellä, tässä keskitytään kaksi- ja monikielisyyteen nimenomaan koulunäkökulmasta ja tarkastellaan etenkin lapsia ja nuoria. Huomattavan suuri osa kirjasta käsittelee Yhdysvaltain koulujärjestelyjä ja sitä koskevaa lainsäädäntöä, ja muutenkin suurin osa kirjassa esitellystä aiemmasta tutkimuksesta keskittyy Pohjois-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan. Mutta kyllä tässä käsitellään aihetta myös yleisemmin ja kansainvälisemmästäkin näkökulmasta, vaikkakin harmillisen vähän sivumäärään nähden.

Kalevalan uudelleentulkinta nykyajassa, jossa sankareita ovat mm. viihdetaiteilijat, urheilijat ja tietokonegurut. Eeppisen sankaritarinan tyyliin kerronta on aika kursailematonta eikä pikkuasioihin takerruta.

Romaani ihmiskaupasta ja itäeurooppalaisista teinitytöistä seksiorjina Norjassa. Todella paljon raakaa seksuaalista väkivaltaa. Lisäksi kerrontatyyli on monin paikoin jotenkin naiivin kömpelöä ja monet kielikuvat ovat lähinnä hölmöjä, mutta vaikea sanoa, kuinka suuri osa siitä menee suomennoksen piikkiin. Minua jäi myös kovasti häiritsemään, kun noin puolenvälin tienoilla yhdestä ihmeen inhimillisestä parittajasta paljastettiin seikka, joka vaikutti tarinan kannalta hyvinkin merkitykselliseltä, mutta pian sen jälkeen kyseinen henkilö katosi tarinasta kokonaan ja kyseinen paljastus tuntui jääneen täysin irralliseksi ja epärelevantiksi. Kaikkiaan siis aika ankea lukukokemus.

Vuoden 1905 Helsinkiin suurlakon alle ja sen aikaan sijoittuva romaani luokkaerot ylittävästä rakkaudesta. Erinomainen kirja, eikä vain siksi, että vuodet 1917–18 ja 1939–45 on niin loppuun kaluttu, mutta 1905 on hämmentävän freesi aihe. Politiikan lisäksi kuvioissa pyörii teosofejakin, ja siinä missä esimerkiksi Kännö esittää okkultistit lähinnä hirtehisessä valossa, Tolosen teosofit ovat herkkiä ihmisiä. Tätä voisin suositella suunnilleen kaikille.

Espanjaan sisällissodan kynnyksellä ja Lontooseen 1960-luvun lopulla sijoittuva romaani taiteen luomisesta ja tarinoista taiteen takana. Muusia on tässä monenlaisia. Välillä tuntuu että juoni haluaa olla mutkikkaampi kuin onkaan, koska mysteerit ovat aika helposti arvattavissa jo kauan ennen kuin ne lopussa paljastetaan. Mutta ihan jees kirja.

Omaelämäkerrallinen kirja, jossa kepeähköllä ja hirtehisellä otteella ruoditaan ankkalammikon parempiosaisten elämänmenoa. Tikkasesta en oikeastaan tiennyt ennen kirjan lukemista mitään, mutta ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen taiteen ja kulttuurin moniottelija. Tietämättömyyttäni voin puolustaa mm. sillä, että takakannen tietojen mukaan Tikkanen kuoli samana vuonna kuin minä täytin neljä, eli enpä ehtinyt perehtyä suomalaiseen kulttuuriin vielä hänen elinaikanaan. Ei mikään maata mullistava kirja ainakaan tällaiselle uudempaan polveen kuuluvalle lukijalle, eikä Tikkanenkaan kovin miellyttävää kuvaa itsestään antanut, mutta sujuvastihan tämän luki.