Taru Luojola started reading Kirjoituksia kellarista by F.M Dostojevski (Klassikko-sarja)

Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Aika jämäkkä kokoelma kauhunovelleja noin sadan vuoden takaa, vaikka sinänsä tässä ei hirveästi paineltu minun kauhunappuloitani. Lopussa on myös jokunen hiukan humoristisen puolelle menevä tarina, etenkin absurdi Sherlock Holmes -ficci ja suorastaan bataranamilaisiin sfääreihin yltävä Ande Irtotukka. Kokoelman suurin puute on tekninen, sillä tekstit lienee koottu skannaamalla vanhaa painosta eikä skannausta ole sitten oikoluettu ollenkaan, joten kirja on täynnä aivan älyttömiä kirjoitusvirheitä, jotka yleisyydessään saavat paikoin epäilemään ihan oikein kirjoitettujen sanojenkin oikeellisuutta.
Autofiktiivinen kasvutarina, jossa pienestä asti miehisistä sukupuolirooliodotuksista piittaamaton keskiluokkaisen perheen poika selviytyy läpi koulumaailmasta ja yliopisto-opiskelut aloitettuaan vihdoin myöntää itselleenkin sen, mikä on ollut jo kaikille muille selvää, eli että hän tykkää pojista. Kirja loppuu siihen, kuinka hän tulee perheelleen kaapista ja saa osakseen kaikkien perheenjäsenten hyväksynnän. Ihan jees kirja, konstailemattoman suoraviivaista ja avointa tilitystä, johon moni seksuaalisuutensa ja sukupuolisuutensa kanssa kipuileva nuori voi varmasti samaistua. Kirjailija on muuten Hollannissa ilmeisesti jonkin sortin TV-julkkis.
Eläinsatuja, joissa kovin monessa on hirveän epäoikeudenmukainen lopetus. En tiedä, onko nämä kirjoitettu lapsille, mutta en minä ainakaan haluaisi omille lapsilleni tällaista lukea.
Erinäisin tavoin hieman erilainen Murakamin romaani. Ensinnäkin tämä on lyhyt, sopii hyvin luettavaksi yhdellä istumalla esimerkiksi yhden yön kuluessa, mikä onkin sopivaa, sillä kirjan tapahtumatkin sijoittuvat yhteen yöhön Tokiossa. Toisekseen päähenkilö ei ole itseään etsivä varhaiskeski-ikäinen jannu, joka löytää menneisyydestään jotain mystistä, vaan kaksi eri syistä kaupungilla yötä valvovaa nuorta kohtaa toisensa sattumalta ja toinen tuppautuu toisen seuraan. Kolmanneksi kertojaratkaisu on erikoinen, joskin tämä sinne tänne zuumaileva me-kertoja on kirjan ontuvimpia elementtejä. Mutta hiukan vinksahtanut ja mystinen tunnelma on silti kohdallaan, kuten Murakamin romaanilta sopii odottaakin.
After Dark (アフターダーク, Afutā Dāku) is a 2004 novel by Japanese author Haruki Murakami.
Suurin piirtein kronologisesti järjestetty novellikokoelma antaa hyvän yleiskuvan Venäjällä elävän vähemmistökansan kohtaloista 1900-luvun alusta näihin päiviin saakka. Ensin kaikki on viimeisen päälle kurjaa, nälkä ja väkivalta ovat jatkuvasti läsnä. Sitten tulee vallankumous ja valistus, elämä alkaa modernisoitua. On aika käydä sotaan fasisteja vastaan. Sen jälkeen ollaan ahkeria ja tunnollisia neuvostokansalaisia. Perestroikan myötä yhtenäisyys alkaa rakoilla. Lopuksi rakenteet hajoavat ympäriltä ja kaikki on taas kurjaa. Väkivalta ja ryyppääminen eivät kuitenkaan poistu kuvioista missään vaiheessa.
Pääosin novellien juonet eivät ole mitenkään kovin monimutkaisia, joten lukeminen käy sutjakkaasti. Etenkin neuvostoajan novelleista näkyy myös selvästi tietynlainen agenda, tai ehkä voisi sanoa, että liian soraääniset novellit loistavat poissaolollaan. Tämän vuosituhannen puolelta mukana taas on jokunen kokeellisemmankin kerronnan tarina. Kaiken kaikkiaan udmurtialainen kirjallisuus on hyvin miehistä, sillä 37:stä mukana olevasta kirjailijasta vain seitsemän on naisia, ja naiskirjailijat keskittyvät selvästi kokoelman uudempaan päähän.
…it has often been claimed that since so many brilliant men had syphilis, much of the world’s greatest achievement was evidently formulated in brains stimulated by the cerebral irritation of an early general paresis. We omit reference to specific instances of this among our contemporaries only to avoid, for our publishers, the vulgar embarrassment of libel suits.
Finally finished with this book in time to return it to the library before going on summer vacation. I found it moving, and some of the stories were sad or difficult to read - but also, it's a book full of reasons for optimism. It was telling to see common themes emerge in people's stories; I learned a lot about the different intersecting cultures, traditions and power structures one finds amongst Sámi peoples, and also in Sápmi (definitely not always the same thing). Taken as a whole, many of the people interviewed really are queering Sápmi - questioning existing structures and norms. It would be interesting to know how much has changed or improved since this book came out over a decade ago.
Eleni Orfanidou, Bencie Woll, Gary Morgan: Research Methods in Sign Language Studies (2014, Wiley & Sons, Incorporated, John)
"Research Methods in Sign Language Studies is a landmark work on sign language research, which spans the fields of linguistics, …