User Profile

Tätä historiallisten dekkarien sarjaa on ollut ilo lukea. Ajankohta on valittu taiten, yksityiskohtia on runsaasti (vaikka eihän maallikko niiden todenperäisyydestä voi tietää, mutta se on sivuseikka, ajankuvan tuntu on vahva) ja verkkainen kielenkäyttö sopii hyvin tarinaan. Niinpä edes sarjan viides osa ei tuota pettymystä. Sansom on jälleen kerran punonut juonivyyhden, jonka lonkeroissa riittää hyvinkin setvittävää yli 700 sivun verran ilman pitkäveteisyyden tuntua, ja hänen draamantajunsa on erinomainen.

Kielenkäytöstä vielä, että Ilkka Rekiaron suomennos toimii oikein hyvin. Nykypäivänä valitettavan harvoin pääsee lukemaan käännöskirjoja, joista lähtökieli ei paistaisi joka mutkassa läpi, mutta Matthew Shardlake -kirjoissa suomennos on todella luonteva. (Okei, yksi toistuva syntaktinen valinta minua häiritsee, mutta se menee ehkä ammattitaudin piikkiin.)

Enpä ole aiemmin eläissäni lukenut Harry Pottereita. Koska kehuttujen lasten- ja nuortenkirjojen lukeminen ensi kertaa keski-iässä on kokemukseni mukaan sikäli riskaabelia, että sitä samaa mahtavuuden tuntua, jota kaikki lähipiirissä tuntuvat suorastaan tihkuvan tällaisten kirjojen osalta, on yleensä hyvin vaikea aikuisena saavuttaa, en myöskään ole ollut hanakka suunnittelemaan sarjan lukemista. Mutta nyt oli tartuttava tehtävään, sillä nuorimmainen halusi kuulla tämän iltasaduksi. (Ja siitä syystä aloitin sarjan kakkososasta, koska nuorimmainen on ykkösen jo kuullut muuta kautta.)

Vaan kyllähän tämä maineensa veroinen on. En sano kokeneeni mahtavuuden tunnetta, mutta erinomaisista elementeistä on koottu erinomainen tarina niin taitavasti, että nirson ja kyynisen lukijankin sydän heltyy runsaisiin tähtiin. Ehkä joskus luen vielä muutkin osat.

Tiivis yleisesitys erilaisiin jälkikapitalistisiin organisoitumis- ja liiketoimintamalleihin. Mihinkään yksittäiseen aiheeseen ei paneuduta kovin syvällisesti (kirjan sivumääräkin on sangen pieni), mutta asiat esitellään sillä tavalla innostuneesti ja lisämateriaaliin viitaten, että aiheesta kiinnostuneen lukijan päässä syntyy jo ensimmäisellä lukukerralla ties miten monta uutta yritysideaa, joita voikin sitten ruveta jalostamaan viitattujen lisälähteiden avulla.

Jos siis et tykkää uusliberalistimeiningistä vaan haluat tulevaisuudelta jotain parempaa, jota voi rakentaa myös muuten kuin osallistumalla poliittiseen toimintaan, tämä kirja kannattaa lukea inspiraatioksi.

Eipä ollut kummoista juonta tai kerrontaa, mutta tiedänpähän nyt, millä tavalla Thaimaan koillisella maaseudulla elettiin viime vuosisadan alkupuolella ja puolivälissä.

Luin 2. painoksen, mutta koska sitä ei täältä löydy enkä jaksa lisätä, merkkaan tämän 1. painoksen. 2. painosta on hiukan täydennetty.

Yleistajuinen ja vetävästi kirjoitettu esitys kapitalistisen maailmanjärjestyksen viimeisestä sadasta vuodesta, siitä kuinka Yhdysvallat on saanut maailmantalouden pyörimään vuosikymmeniä tietoisen politiikan avulla, ja siitä kuinka vuoden 2008 jälkeen tämä tietoinen politiikka on ollut rikki eikä uutta ole kyetty luomaan tilalle.

Tällaiselle vanhalle marxilaiselle kirjan esittelemät historian vaiheet ja käänteet ovat pääosin vanhastaan tuttuja, mutta uusia detaljeja ja yllättäviä näkökulmia löytyy silti tästäkin kirjasta.

Tämä on taas näitä kirjoja, jotka olisi ehkä pitänyt lukea viimeistään neljännesvuosisata sitten, jotta osaisi arvostaa. Kaunista kieltä ja helppolukuisesti etenevä tarina, mutta noin muuten ei kovin kummoinen. Yksiulotteisia henkilöitä, ohkainen juoni ja kaikki jotenkin pintapuolisesti kerrottua. Sitä paitsi tosinimiin perustuva staattinen essentialismi ontuu filosofisesti sen verran paljon, ettei kirjan taikamaailmakaan tunnu kovin kiehtovalta.

Mutta kyllä nuorimmaiseni varmaan tämmöistä tykkäisi lukea. Minä olen auttamattoman yli-ikäinen.

Kirja siitä, kuinka slaavilainen sentimentalismi ja suomalainen insinööriajattelu törmäävät. Rappioromantiikan ylistyspuhe, joka valitettavasti ei niin hirveästi jaksa pitää mielenkiintoa yllä.

Nou dit was echt niet een boek voor mij.

Kiehtovan mukaansatempaava pienen piirin sukumysteeri täynnä bibliofiiliheruttelua.

Dit was echt niet een boek voor mij.

Tämä on varmaankin surullisin tänä vuonna lukemani kirja. Ja paljon, niin paljon parempi kuin maineikkaammaksi noussut Statovcin esikoisteos. Mutta ei nyt puhuta siitä, puhutaan tästä. Olosuhteet heittelevät ihmisiä paikasta toiseen, kohti parempaa elämää, joka ei sitten olekaan parempaa. Jos erehtyy luottamaan johonkuhun, tulee hyväksikäytetyksi. Ja välillä roolit vaihtuvat, mutta parempaa elämää ei löydy mistään. Kaiken taustalla on yksinäisyys ja sen kammottava kuristavuus.

Että jos olosi tuntuu liian hilpeältä tai suomalaisen keskiluokkainen elämä liian helpolta, niin tässä kirja sinulle.

Een kleinschalig en langzaam verhaal over een doodzieke vrouw en haar volwassen zoon. Ze hebben elkaar voor twee jaar niet gezien. Waarom niet, en zullen ze elkaar nog zien voordat het te laat is?

Melkoisen itseironiseen sävyyn kirjoitettu naivistinen kuvaus stereotyyppisestä kirjailijaelämästä ja stereotyyppisestä kustannusmaailmasta. Teoksen kieli on yksinkertaista toteavaa päälausetykitystä ja jotkin detaljit ovat sen verran tökeröitä, että mielikuva kirjailijaelämästä juuri sellaisena kuin se kirjassa kuvataan välittyy aika vahvasti. Kevyitä nauruja kirjan kanssa kyllä välillä saa, vaikka totuudesta ei hirveästi olisi tavoitettukaan. Kokonaisuus kuitenkin tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä.

Kokonaisuudessaan jotenkin masentava ja ruma kirja, jonka kollaasitekniikalla toteutettu hajanainen tarina tuntuu leviävän joka suuntaan mutta ei etenevän niistä mihinkään. Alku lupaa enemmän, kun näkökulmat vaihtuvat tämän tästä (löytyy mm. minä-, sinä-, hän- ja me-kertojaa) ja tulee olo, että lukija ei pääse helpolla. Mutta sitten kirja on sitä samaa poukkoilua loppuun asti, mitä nyt matkan varrella ruvetaan mässäilemään kuukautisverellä. Siinä mielessä lukija ei tosiaan pääse helpolla, mutta ei tätä kyllä katarsiskaan seuraa.