Reviews and Comments

jokususa

jokususa@kirja.casa

Joined 1 month, 4 weeks ago

This link opens in a pop-up window

reviewed Harry Potter ja kirottu lapsi by J. K. Rowling (J. K. Rowling's wizarding world, #8.)

None

Went to this thinking that I would probably not like it. And it's true. I didn't like it. But I knew I just had to read it at some point, Harry Potter is very close to my heart after all. And I do love it when they make new content even if the actual story has already ended. That said, I still really didn't like this. And it has nothing to do with the play format.

For me, the problem starts with the ending of the original series. I hated the epilogue. I was trying to say goodbye to all the beloved characters, and what I get is the most mundane chapter. As a child, it's such a let down to see your heroes settle down, when we don't even get to see the process. Just sending their kids to school, like nothing happens to them anymore. Ugh. The Cursed …

reviewed Tulen perillinen by Sarianna Silvonen (Throne of Glass, #[3])

None

En sano, että tämä on hirvittävän hyvä. Joissain käänteissä ollaan melodramaattisia, niin että melkein joutuu pyörittelemään silmiä. Celeanasta on vaikea saada otetta, hänen persoonansa ja taitonsa tuntuvat muuttuvan ja lisääntyvän sitä mukaa mitä juoni vaatii. Sen lisäksi hänen menneisyytensä, jota tässä osassa paljastetaan enemmän tuntuu vähän liiallisen monikäänteiseltä ja ehkä hieman päälleliimatultsa. Mutta onhan tämä hirvittävän viihdyttävä!

Poikkeuksellisesti tuntuu, että sarja pääsee kunnolla käyntiin vassa kakkososassa. Ykkösosa tuntui sarjan aloitukseksi poikkeuksellisesti heikolta näihin jatkoihin verrattuna. Tässä tunnutaan lisäävän tehoja uuden henkilön kautta. Manon Mustatukka on noita, joita on aikaisemmin kuvattu lähinnä verenhimoisina monstereina onkin yksi seurantahenkilöistä. Toivon, että hänen juonilinjansa jatkuu samalla mallilla. Hän on ehkä tämän kolmososan kiinnostavin juonilinja. (Kun näkökulmahenkilö vaihtui Celeanasta Manoniin, ymmärsin ehkä vähän, miksi tätä verrattiin Game of Thronesiin - mutta silti se on typerä vertaus)

Sen sijaan Chaolin kappaleet olivat vielä hyviä (koska #teamchaol) mutta Dorianista en edelleenkään välitä ollenkaan. Tylsä kuin mikä. Ja …

None

Piirrostyyli on sympaattinen ja tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta. Teksti ja kuvat kuitenkin paikoin puuroontuvat keskisävyjen mössöksi, ja tarinankuljetus kankeaa; saadakseen lopullisen kuvan tarinasta pitäisi oikeastaa lukea alkuperäisteos.

None

Olisi oikeastaan pitänyt lukea edellinen osa kertaalleen, sillä en muistanut kovinkaan hyvin miten se loppui. Hyvä tämä oli kuitenkin. Päähenkilö ei ole välttämättä helposti pidettävä hahmo, mutta ei missään vaiheessa vastenmielinen tätä luettaessa. Tarinankerronta on ihanan soljuvaa. Kaikkea ei tarvitse tietää, vain tärkeimmät juonen ja tunnelman kannalta. Ongelmat ovat elävän monitahoisia ja riippumattomia päähenkilön uskomuksista. Tosin vastasiko Vedenkehrääjä Linnunsitojasta nousseihiin kysymyksiin? Ei oikeastaan, ehkä päinvastoin. Tavallaan tämä toimii omana episodinaan, tavallaan nyt jos koskaan tarvitsee jatko-osan...

Sata vuotta sitten Suomessa asui vielä ihmisiä, joille oli lapsuudesta saakka tuttua "verinen pettu": hätäleipä, …

None

Hyvä tietokirja just siitä mitä sanoo. Muistilistaksi historiallisten romaanien kirjoittajalle?
Tähtien määrä vain kolme, koska lukukokemus ei ollut "yllättävä" tai tuonut hirveästi uutta mietittävää. Iso osa tiedosta perustuu 1600-luvusta eteenpäin, lähteiden saatavuuden takia toki, mistä olen jo jonkin verran lukenut muutakin kirjallisuutta.

Lisäksi olin vähän odottanut semmoista scifimäistä näkokulmaa, että miten tämän ajan ihmiset pärjäisi, jos yhtäkkiä siirryttäisiin historiallisiin oloihin. Mutta semmoista kirja ei tosin edes esittelytekstissä lupaa, että en tiedä mistä tämän idean edes sain...

None

Mielenkiintoisia katkelmia historiasta, mutta syvempi tutustuminen kaaokseen mikä maiden ilmestyessä ja kadotessa täytynee hakea muualta. Kirjoittaja on postimerkkikeräilijä, ja esittelee kadonneita maita postimerkkejen kautta, mitä en tajunnut ensivilkaisulta. Enkä ole ihan varma, täytyikö minun saada tietää miltä jotkut postimerkeistä maistuivat.

None

Luin mielelläni ja poikkeuksellisesti kokonaan parin päivän sisään. Virkistävä näkemys. Olin kuullut tästä aikaisemmin ja kiinnostuin. Osa odotuksista täyttyi, osa ei. Jotenkin sain vähän hulvattomamman kuvan kirjasta, kuin mitä se lopulta oli. Lisäksi olisin kaivannut vähän enemmän vastaväitteiden käsittelyä. Kaikesta perustelusta ja historiikista huolimatta jäi tuntumaan, että kirjailija nyt vähän hurahti. Vaan ei siinä. Tavat on tärkeitä, ja todella - itseään pitäisi ehkä kehittää.

None

Tämä on oikein hyvä tietopaketti koiranomistajuudesta tämän päivän Suomessa. Otsikko on kiinnostavan kärkevä, mutta kirja itse oli mielestäni melko neutraalisti kirjoitettu ja perin järkevä. Tästä näkemystä koiranhankintaan - parempi koiranostajan opas kuin perinteiset koiranomistajan oppaat.

Petyin lähinnä lemmikin kuolema -osioon, joka koostui vain muutamista kuvista. Toki ne korostuivat eräänlaisena päätepisteenä, mutta mielestäni koiran kuolemassa on muitakin meno-eriä, jotka olisivat kiinnostaneet näin juuri koiransa menettäneenä...

None

Kolme ja puoli tähteä olisi hyvä. Osa jutuista oli nelosen arvoisia ja osa ei niin kiinnostanut. Tämä ei oikeastaan riippunut haastattelijasta, vaan haastateltavasta - joidenkin tapa kirjoittaa oli niin erilainen, ettei jaksanut edes lukea siitä. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen kirja siinä suhteessa, että kirjoittamisesta ei puhu montakaan kirjailijaa. Luulen, että moni kirjoittamisesta kiinnostunut ei edes tajua sitä - youtube-videoiden käsikirjoittaminenkin on kirjoittamista! Kirjoittaminen on kuitenkin kaikista helpoin tapa pistää ylös tarinoita, vaikka sen jalostaisikin lopulta elokuvan muotoon. Ja tarinasta kaikki lähtee, oli formaatti mikä tahansa... Nyt kun saisin vielä ujutettua tämän muiden päihin.

Sitten kun meidän kokoelmaan eksyy tarpeeksi tubettamiseen liittyviä kirjoja, tämä tulee siihen aineistonäyttelyyn...

None

Mää tykkään kirjoista ja koirista. Ei voi hirveen pieleen mennä ku lukee tietokirjaa koirista. Tässä mukavasti tiivistettynä tutkimustietoa koirista. Ainut vika, että alkuperäinen julkaisuaika 2016 ja tässä välissä on voinut tulla jo kaikkea mielenkiintoista.

None

Atlas kertoilee kaverilleen toiselle puolelle maapalloa, mitä kaikkea idioottia koulussa on taas tapahtunut. Elämä on vaikeeta, etenkin ylä-asteella.

Okei, okei! Epäilin turhaan sähköpostiviestien järkevyyttä ja takakannen sekavuutta. Tää oli aika hyvä! Ainoostaan tissihuumori oli vähän vaikea sulattaa näin naisena.

Näen että sopii erittäin passelisti neropatin päiväkirjoja lukeville esiteineille, linjalla neropatit - bertit - nörtit, mutta tässä päivässä melko tiukasti kiinni. Muttei liian ohimeneviäkään trendejä, ellei youtube nyt kuole parissa vuodessa. Jolleivat lapset muuten tartu, suositelkaa! Enemmän tässä on tekstiä kuin neropateissa, mutta kumminkin paljon kuvia ja sen sellaista, että kevyt lukea. 

Huumoria koululaiselämästä, ei siis varsinaisesti mitään uutta. Mutta toimii kaikin puolin oikein hyvin. Tuntuu myös, että tässä on vähän syvempää tasoa kans tulossa, eikä pelkkää sekoilua. Tilaukseen toinen osa ehdottomasti :)