This link opens in a pop-up window
Success! jokususa has read 55 of 50 books.
Jaakko Kemppainen: Pelisuunnittelijan peruskirja (Hardcover, Finnish language, 2019, Aviador)
Jo pari sukupolvea on kasvanut aikuiseksi tietokone- ja konsolipelien kiehtovassa maailmassa. Moni on saanut uudesta …
Kirja on mitä lupaa olevansa. Pelisuunnittelun peruskirja. Käytännön esimerkkejä suunnittelun kulusta joutuu etsimään muualta, mutta tässä syvempää pohdintaa ja hyviä tehtäviä jokaisen luvun jälkeen.
En tiedä mitä ajatella.
Eipä tässä mitään uutta ja ihmeellistä ollut, mutta varmaan ihan kelpo kirja niille joille konsepti ei ole tuttu.
Söpö kissakuvakirja kissatädeille. Kuvitus on kaunis.
Vähän erillisiä tarinoita ynnätty yhtiin kansiin. Lisäksi viittauksia aiempiin tarinoihin, joten en suosittele ensimmäiseksi yoko Tsunoksi. Vaikka pidän sarjasta, se kärsii omituisesta suomennos-ja numerointijärjestyksestä, sekä siitä että kaikkia albumeita ei ole ollenkaan suomennettu. Kannattaa perehtyä alkuperäiseen ilmestymisjärjestykseen. Ja ehkä kokemus muutenkin kivempi, jos muistaa edellisistä osista jotain...
Mutta Yoko Tsuno on silti <3
Annan 5 tähteä, sillä teos oli mahtava sellaisenaan, vaikka itse olisin ehkä tahtonut uppoutua pidemmäksi aikaa.
Kovaan tutkimustietoon nojautuva Näkymättömät naiset osoittaa vastaansanomattomasti, miten naiset ovat unohtuneet yhtälöstä maailmaa rakennettaessa. Kuvittele …
Niitä kirjoja, joita pitäisi kai ostaa omaksi lukeakseen ajan kanssa.
Jonkin aika sitten luin artikkelin, että n. 90% yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen johtajista on miehiä. Vaikka työntekijät valittaisiin pelkästään pätevyyden perusteella, onko todella niin, että päteviä miehiä on enemmän kuin naisia? Mielestäni olisi aika yksinkertaistavaa sanoa, että naiset eivät vain halua samoissa määrin johtajapaikkoja kuin miehet. Miksi eivät halua? Miksi emme haluaisi tietää, mitkä tekijät päätökseen vaikuttavat?
Näkymättömät naiset kertoo, miten puuttuva tilasto vääristää suunnittelua ja tekee ratkaisuista naisille uuden ongelman. Tautien oireet ja lääkkeet, joiden tutkinnassa ei ole huomioitu naisia vaikuttavat terveydentilaan. Autojen kolaritestit, joissa on käytetty vain miesnukkeja aiheuttaa sen, että kolareissa naiset loukkaantuvat vakavammin. Tämä kirja olisi kaikille suunnittelijoille hyvä lukea, jotta ymmärretään miten puuttuva data ja miesoletus vaikuttaa tuloksiin. Lisäksi tämä avaa ajattelua, miten rakenteellinen syrjintä oikeasti toimii. Sillä harvempi todella ymmärtää, mitä seksismi on pintaa syvemmältä.
Kirjaa on kritisoitu siitä, että se keskittyy stereotyyppisesti oletettuun naiseen. …
Niitä kirjoja, joita pitäisi kai ostaa omaksi lukeakseen ajan kanssa.
Jonkin aika sitten luin artikkelin, että n. 90% yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen johtajista on miehiä. Vaikka työntekijät valittaisiin pelkästään pätevyyden perusteella, onko todella niin, että päteviä miehiä on enemmän kuin naisia? Mielestäni olisi aika yksinkertaistavaa sanoa, että naiset eivät vain halua samoissa määrin johtajapaikkoja kuin miehet. Miksi eivät halua? Miksi emme haluaisi tietää, mitkä tekijät päätökseen vaikuttavat?
Näkymättömät naiset kertoo, miten puuttuva tilasto vääristää suunnittelua ja tekee ratkaisuista naisille uuden ongelman. Tautien oireet ja lääkkeet, joiden tutkinnassa ei ole huomioitu naisia vaikuttavat terveydentilaan. Autojen kolaritestit, joissa on käytetty vain miesnukkeja aiheuttaa sen, että kolareissa naiset loukkaantuvat vakavammin. Tämä kirja olisi kaikille suunnittelijoille hyvä lukea, jotta ymmärretään miten puuttuva data ja miesoletus vaikuttaa tuloksiin. Lisäksi tämä avaa ajattelua, miten rakenteellinen syrjintä oikeasti toimii. Sillä harvempi todella ymmärtää, mitä seksismi on pintaa syvemmältä.
Kirjaa on kritisoitu siitä, että se keskittyy stereotyyppisesti oletettuun naiseen. Mielestäni kirjailija avaa näkökulman alkupuheessa kuitenkin vakuutettavasti: puhuessaan naisista hän puhuu sosiaalisesti naisoletetuista, sillä heitä sosiaaliset ongelmat eniten koskevat. On tietysti ymmärrettävä, että LQBT+ ihmiset kohtaavat omanlaistaan syrjintää ja heitä koskevaa dataa tulisi myös kerätä oikeuden ratkaisujen kehittämiseksi. Kuitenkin jos jo cis-naisten ongelmia tutkittaisiin enemmän, myös muunsukupuoliset hyötyvät; saadaan jo paljon kattavampia lääkkeitä ja turvallisempaa suunnittelua. Tällä hetkellä sukupuolineutraalius kallistuu edelleen miesoletettuun, sillä käsityksemme neutraaliudesta on vääristynyt.
Naiset tekevät keskimäärin enemmän palkatonta hoitotyötä kuin miehet ja hoito-ala on naisvaltaista. Heillä on todennäköisemmin kokemuksia, miten huonosti suunnitellut tilat voivat olla turvattomia tai toimimattomia esimerkiksi lasten tai pyörätuolien kanssa liikkuville. Turvallisemmat tilat ovat turvallisempia myös kaikille vähemmistöille.
Naisten oikeudet todella ovat ihmisoikeuksia.
Turhauttava, mutta ei mielestäni lannistava kirja; on helpompaa tietää, miksi asiat ovat naisena välillä vaikeita kuin olettaa sen johtuvan naiseudesta itsestään.
Raskas aihe, kevyt lukea. Vertaistukea kirjan muodossa. Kiitos siitä.
Meh. Jäi aika vaisuksi tämä mielensäpahoittaja. Ei oikein edes pahoita mieltään. Siitä minä pahoitin mieleni, kun mehevistä aiheista saatiin tämmöinen hailakka ja sovinnainen tarina. Mielensäpahoittajan hahmo on ensimmäisissä kirjoissaan tuonut uusia näkökulmia vanhan kautta - tässä ollaan hyvinkin nykypäivän politiikkaan sopivissa näkökulmissa kiinni. Tästä ei oikeasti ollut kirjaksi. Olisivat julkaisseet novellina tai jotain.
I grunden god handlar om en idé som är urgammal men som ofta glömts bort …
Bregman tarjoaa positiivista ja yllättävää mielenvirikettä. Vaikka kaikkea ei pureksisi nielemättä (varsinkaan nimikettä homo puppy) on mielestäni oivallista pohtia, onko positiivisuus naiivia jos placebo-efekti on totta? Liian usein lähdemme siitä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan raakalaisia. Vaikka välillä tuntuu, että Bregman on vetänyt mutkia suoriksi tulkitessaan historiallisia tapahtumia positiivisemmiksi, on huomattava, että meillä todella on tapana ajatella kyynisesti.
Kirjaan on ynnätty useita mielenkiintoisia pohdintoja ja aion suositella sitä kaikille, joille nyt yleensä suosittelen kirjoja. Mikäpä olisi mukavampaa tässä tilanteessa, kuin kääntää katseemme kärpästen herrasta ihan laatikon ulkopuolelle - jossa ei tarvitse enää pohtia, saako hyvän tekemisestä tuntea hyvää oloa vai onko se silloin itsekästä.
Kaikki tarinat on ns. kirjoitettu kissan näkökulmasta. En seuraa yhtään koiratiliä tai muuta, missä eläin ns. kertoilee kuulumisistaan. Enkä olisi tähänkään tarttunut, mutta kun menin aloittamaan, luin loppuun. Jotkut osaavat kirjoittaa ns. kissan näkökulmasta vähän viihdyttävämmin kuin toiset, mutta suurin osa ei ole hauskoja kuin omistajilleen. Mutta ei ne nyt varsin ikäviäkään tarinoita olleet. Mielenkiintoista, että kirjaan oli osunut useampi, joka piti kollikissan leikkaamista jotenkin epäeettisenä. Nykyään taitaa se mielipide olla hyvinkin vähemmistössä.
It's so 2007 its downright hilarious. Not necessarily in the way it was supposed to be. The stereotypes of women did bother me quite a lot, but then again- it's okay to be like that too. Just that it was generalized a bit too much and I could not recognize myself of what she assumed women were.
That aside, it gives an okay introduction to what dungeons&dragons can be for you. A lot of fun, that is!
3,5 tai "yllättävän hauska lasten klassikko"
originaali Maija Poppanen, tuo lapsille tiuskiva käärmeen pikkuserkku. Lähes Saatanasta seuraava siis. Ja niin, kuten käärme antoi tiedon lahjan ihmiselle, antoi Maija Poppanen mielikuvituksen maailman lapsille...? Kirja törmää kuitenkin näiden salaisten taikamaailmojen ongelmaan - miksi siitä ei saisi kertoa? Miksei Maija voi kertoa lapsille mistään mitään, vaikka selkeästi antaa näiden ymmärtää? En myöskään osaa sanoa, mikä kirjalle olisi sopiva kohdeyleisö. Iltasatuina luettuna varmaan menee. Itselle lähinnä mielenkiintoinen kuriositeetti ns. äitihahmosta, joka ei ole äidillinen.
Suosittelen kuitenkin, että lukija lukee uuden käännöksen. Meikäläisen kappale oli -82 painos, jossa kaikki nimet muuten alkuperäisiä, paitsi Maija Poppanen.
Ei tavallista ankkalinnaa, mutta jos siihen on jo kyllästynyt, vaikka se rakas olisikin, niin tämä on hyvä.
