Reviews and Comments

Tämä oli mukava yhden sunnuntain kestävä kirja. Useita henkilöitä eri ajoissa yhdistää erikoinen kokemus tai näky. Hirveästi ei viitsi enempää spoilata. Leppeää sujuvaa kerrontaa vuosisatojen halki.

Kahden aikalinjan tarina. Nykyajassa historiantutkija ihmettelee miksi eräs keskiaikainen kylä katosi historiasta kokonaan. Fyysikkovaimonsa on uppoutunut uusiin kosmologisiin teorioihinsa.

Toisessa aikalinjassa ollaan keskiajalla. Kyläpappi Dietrich joutuu erikoisen tilanteen eteen, kun kylän viereiseen metsään pamahtaa erikoisia matkaajia, demoneita jopa. Musta surma hiipii lähiseuduilla lähemmäs ja tilanteet kehittyvät.

Suurin osa kirjasta oli keskiajan kylän kuvausta, konflikti oli herkullinen ja ihmiset inhimillisiä. Välillä kerrottiin mitä tutkijapariskunta puuhaa ja tajuaa.

Juonikuvio piti kiinnostuksen. Jotain olisi voinut vielä enemmänkin avata. Keskiajan elämän kuvaus tuskin on ihan sataprosenttisen autenttista mutta asiantuntijat sulkekoot silmänsä, tarina edellä mennään.

Tulee mieleen ainakin Tuomiopäivän kirja jossa aikamatkustetaan ruttokaudelle. Olen myös äskettäin lukenut kaksi muuta pappi kohtaa alienit -tarinaa eli Russell: The Sparrow sekä Faber: The Book of Strange New Things.

Kirja toisella planeetalla elävien olentojen kohtaamisesta ensi kertaa.

Avaruudesta kuuluu laulua ja jesuiitat varustavat tutkimusretkikunnan sen lähteeseen. Toisessa aikalinjassa retkikunnan ainoa eloonjäänyt on palannut Maahan mutta henkisesti ja fyysisesti romuna. Juoni kerii vähitellen auki mitä planeetalla on tapahtunut.

Kirja kertoo siitä miten hyvä tahto ei aina riitä ja asioita voi käsittää tuhoisan väärin. Päähenkilöistä useimmat ovat jesuiittoja ja pappeja joten paljon asiaa Jumalasta ja seksistä ja varsinkin selibaatista. Vähän piti hyppiä eteenpäin kun alkoi mennä jo yli, vaikka asia sinänsä liittyy kyllä juoneen ja teemoihin. Kielistä ja niiden oppimisesta tykkäsin lukea. Yksi päähenkilöistä myös teki työkseen ihmisten töiden siirtämistä tekoälyn tehtäväksi, mikä oli aika ajankohtaista.

Henkilöt olivat aika yksiulotteisia, mutta pidin kyllä päähenkilö Sandozista.

Mysteeri paljastui kutkuttavasti vähitellen. Kirjan nimi viittaa Matteuksen evankeliumiin, jonka mukaan "yksikään (varpusista) ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli".

Kulttuuri ja sen edustaja Diziet Sma matkalaukun muotoisine drooneineen käyttää sotilas Zakalwea monenlaisissa erikoistehtävissä halki aikojen ja paikkojen.

Kirja koostuu näiden tehtävien melko perinpohjaisistakin kuvailuista lomitettuna takaumiin päähenkilön lapsuudesta ja nuoruudesta. Sotien ja taisteluiden ja salamurhatehtävien välillä paetaan kunnes Kulttuuri ennemmin tai myöhemmin pelastaa pulasta ja lähettää taas uudelle tehtävälle.

Loppua kohti päähenkilöä vaivaavan tuolia koskevan muiston merkitys selviää vihdoin.

Ihmiset ovat kadonneet maailmasta kauan sitten, mutta jälkeemme on tullut muita fiksuja olentoja. Eräs nokkela tutkijan apulainen Pilgrim Saltmire haluaa jatkaa edesmenneen mentorinsa aliarvostettua työtä ja selvittää, onko kertomuksissa vierailijoista ja oudoista valoilmiöistä mitään perää.

Suuri seikkailu, suuri mysteeri, paljon juonenkäänteitä, epäonnistumisia ja äkkipelastumisia. Yhteiskunnallista pohdintaa eri ryhmien suhteista ja historiasta.

Korkea vuori ilmaantuu keskelle merta ja tutkimusryhmä lähtee kiipeämään kohti sen salaisuuksia. Vuorella on outoja vaikutuksia ryhmäläisiin - ajantaju katoaa, mieliala muuttuu, muistotkin hämärtyvät. Mutta mitä on huipulla, jota kohti pakonomaisesti kiivetään?

Hieman kuin Area X mutta vuorella. Mukava oli helteellä lukea kirjaa jäätiköistä ja hyytävistä tuulista.

Halusin lukea novellin johon Arrival-elokuva pohjautuu. Tässä kokoelmassa oli seitsemän muutakin kertomusta. Kokoelma alkaa tarinalla Baabelin tornista, jossa kuvataan tornin rakentamista taivaaseen asti ja sen läpi, ja mitä toisella puolella on. Yllättävän moni kertomus liittyi jotenkin Jumalaan - oli mm. enkeleitä ja golemeita - mutta myös matematiikan pohjan putoamista ja tieteen tulevaisuutta.

Arrival-elokuvan juoni oli hienosti täydennetty novellista, novellissa oli samaa vain lähtöasetelma ja idean alku.

Jotkin tekstit tuntuivat vähän laahaavilta ja jankkaavilta. Olen lukenut eloisampiakin kertomuksia! Steampunk-tyylinen golem-tarina Seventy-Two Letters oli kiinnostava. Perusidea siitä että tietyllä nimellä saa saven elämään ja toimimaan tietyllä tavalla oli viety tieteellisiin ja jopa tuotannollisiin mittoihin, hieman kuin tekoälyn ohjelmointia. Tähän teknologiaan oli yhdistetty eräs ihmiskuntaa uhkaava asia, jota päähenkilö yritti ratkoa.

Hienosti solmittu tarina, kieli täynnä luonnon ihmeitä, dystopia tulevaisuuden Turusta. Tuli vähän mieleen Vandermeerin Hävitys ja Alue X:lle lähetetty retkikunta. Hauskaa kieltä läpi kirjan. "Minä toivon, että hän ei näe ketunpientä ja muita metsän suloisia pörheitä."

Jossain luostarinkaltaisessa paikassa Novaja Zemljan hylätyllä saarella ryhmä kummallisia henkilöitä ja homonculuksia rakentaa Moottoria ja valmistautuu sen käynnistämiseen.

Kirja koostuu erilaisista katkelmista jotka liittyvät hämärästi yhteen. Teksti on unenomaista ja tapahtumat käsittämättömiä. Tyyli imeytyy silmämuniin: kirjan nukuttamana ja päiväunilta herättyäni aivot kuvasivat hetken aikaa kaiken näkemäni kirjan tyylisinä havaintoina. Erikoinen kokemus.

En ymmärtänyt paljoakaan mutta kieli jäi kiehtomaan.

Koko kirjan lukemisen ajan mietin miten kertomuksen alienit käännettäisiin suomeksi. Rikkalaiset?

Ihmisten asuttamaan aurinkokuntaan pölähtää keinotekoinen kappale jostain kauempaa. Lähtöpiste näyttää olevan aurinkokunta ison punaisen tähden, Murchesonin Silmän lähistöllä olevan pienemmän tähden Rikan luona. Luotaimesta löytyy alieni ja ihmiset lähtevät tutkimaan mistä se tuli.

Vähän liian vanhanaikainen ja junnaava kerronta teki pitkästä kirjasta vielä pitemmän. Sen lisäksi yhden kiintiönaisen ja pakollisen romanssin änkeminen tarinaan oli ihan turhaa.

Ihmisnäkökulman lisäksi alienien omaa ajattelua kuvattiin. Tarinan twisti ei ollut kovin yllättävä. Hyvä lisä kuitenkin first contact -kokoelmaan.

Keskiajan Tallinnassa apteekkari Melchior on ratkonut jo monta rikosta. Nyt häneltä tullaan pyytämään, että hän selvittäisi kuka murhasi nuoren aatelispojan ja miksi. Syyllinen näyttää selvältä, mutta epäilyksiä on. Melchior muuttaa taloon jossa murha tehtiin ja alkaa nuuskia.

Tapaus imaisi mukaansa ja oli oikein viihdyttävä. Hyvä että alkuun oli laitettu talon pohjapiirros, siihen tuli palattua monta kertaa.

Hautausmaan hoitaja Violette siistii hautoja, hoitaa puutarhaa ja tarjoaa lohtua omaisille. Violetten ja hänen lähipiirinsä elämäntarinat avautuvat vähitellen eri näkökulmista ja takaumien kautta. Elämässä asiat eivät mene yksinkertaisesti ja ihmissuhteet ovat upeita ja kipeitä.

En yleensä lue tällaisia kirjoja ja se tupsahti lukupinoon vähän yllättäen, olin jonkin suosituksen perusteella sen joskus varannut. Kirja oli lempeä ja mietiskelevä kunnes juonenkäänne toi mukaan mysteerin, joka sai ahmimaan sen loppuun. Kirjassa kuvattiin monenlaisia henkilöitä, niin mukavia kuin ikäviä, mutta vähitellen kaikkien taustat paljastetaan ja useimpiin voi suhtautua empatialla, armollisesti. Elämää jo nähneenä lukijana samaa armollisuutta voi näin kohdistaa myös itseensä.

Eniten ihmetyttivät ranskalaisella hautausmaalla pyörivät kissat ja koirat.

Tieteilijät ovat löytäneet mahtavan tavan tuottaa ilmaista energiaa rinnakkaisuniversumin avulla. Rinnnakkaismaailman asukkaat tuntuvat oikein tarjoavan sitä. Valitettavasti hommassa tuntuu olevan vakavia jopa eksistentiaalisia riskejä, joita ei haluta ottaa vakavasti.

Tarinassa oli "hauskoja" rinnastuksia nykyajassakin tutulle don't look up -mentaliteetille. Hyödyllisistä mutta tuhoavista asioista ei haluta luopua. Rinnakkaisuniversumilaisten esittely ja näkökulma oli mielenkiintoinen mutta jäi puolitiehen. Liikaa tiedeukkojen tylsää papatusta tai ihan jonninjoutavaa ja mitenkään tarinaa eteenpäin viemätöntä selittelyä. Kaikkein kauhein osuus oli tietysti kuussa asuvien ihmisten kuvaus nakuiluineen. Kaksi naispuolista päähahmoa ja heidän älynsä kuvattiin jotenkin hyvin erikoisiksi ja erityisiksi muiden joukossa.

Black Sun -kirjalle jatkoa. Ikuinen hämärä vallitsee Tovassa ja vanhat liittoumat rakoilevat. Meridian ajautuu väistämättä kohti valon ja pimeyden yhteenottoa.

Liikaa hahmoja joilla vähän liian samanlaiset nimet, en pysynyt ihan kärryillä missä mennään.

Suoraa jatkoa Network Effectille, jossa Murhabotti ihmisineen selvitteli siirtokunnan asioita planeetan pinnalla.

Toinen yhtiö ei vaan luovuta vaan haluaa kaikki asukkaat orjatyöläisiksi, mitä Murhabotin ihmiset haluavat estää. Siirtokunnan historiasta selviää uusia asioita ja täytyy lähteä tuntematonta kohti. Murhabotti itse ei ole oikein kunnossa.

Kirja lähti liikkeelle melko täysillä ja selittelemättä. Oli niin paljon erilaisia tunneleita ja hangaareja että vähän jo eksyin niihin. Ehkä ei ihan paras sarjassa.